Melkein jäi rääpät silmiin aamusella, kun jo pakkauduimme Volkkariin ja keula suunnattiin Hattulaan. Oli aika raksia hakaset Helmistä ja sitten myöhemmin Saimista napsia tikit.
Hattulaan ehdittiin sopivasti ja tuskinnolimme kaksijalkaisten kanssa päässeet tutkimushuoneeseen, kun jo kelluin piikin jäljiltä pilven reunalla. Isäntäväen automaattikahvitellessa odotustilassa lasikuitusirkkelin ulvonta alkoi ja minulta (kuulemma) paino väheni. Vaaka olikin näyttänyt 24,6kg, paljonkoos paketilla lieni painoa. Siitä ei näet selvää saatu, sillä ulkoilutettuaan pikaisesti Sämpylää (eivät kehdanneet tuoda sitä sisään hirmuisen nestepussin vuoksi) isäntäväki saikin jo minut palautuspostissa, ja uuden lasikuitukipsin kanssa! Pikkuisen oli nukutuksen jäljiltä pöllämystynyt olo, mutta onneksi automatkan aikana jo pääppö selvisi kohtalaisesti. Niinpä pääsin käymään ihmettelemässä Saimin tikkioperaatiota "omaeläinlääkärillä". Saimi vaai'ittiin ensiksi 24,5kg:oon ja sitten olikin jo tikkiraksinnan aika. Omalääkäri napsi ja poimi ompeleet nopsasti irti, mutta pidempi aika meni imutelessa useammasta reiästä Saimin vt. kaulapussi kaarimaljaan. Tököttiä kertyi muutama desi ja olipas Sämpylä taas vaihteeksi normaalin näköinen!
Kotosalla isäntäväki innovoi emännän (onko tarkennus tarpeen?)legginseistä Saimille kaulatuen, jonka olisi tarkoitus estää isommat nestekertymät...saas nähdä toimiiko idea.
Yhteenvetona keikoista todettakoon, että minulla on nyt tämä paketti jalassa 23.4. asti ja samalla antibioottikuuri kymmeneksi päiväksi. Sitten otetaan uudet kuvat ja laitetaan todennäköisesti kevyempi lasta. Saimi taas saa remuta jo vapaasti, kunhan ei valjakkokoiraksi ryhdy. Sen kasvainten näytteistä ei ollut vielä tullut tuloksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti