Kivijalka

Eikö olekin vakaa ja hieno tuo uusi lempinimeni : ) Tämän epiteetin sain kuitenkin isännän silkasta hermostumisesta, kun aamutuimaan ennen kellon sointia otin muutamia kymmeniä verryttelyaskelia ja samalla paukutin kipsiäni lattiaan ja patteriin. Kivijalasta lähti sellainen pauke, että siihen olisivat jo pidempaäänkin maatuneet havahtuneet kylkeään kääntämään. Aamulenkki kaiken kansan ihmeteltävänä tehtiin reippaassa lumisateessa!! muutaman korttelin mittaisena isännän ihastellessa kevään etenemisen voimaa. Saimilla oli karvattomien laikkujensa suojana sellainen kokoelma T-paitoja yllään, että mieleen tuli elävästi erään EU-maan syrjityn vähemmistön kaduillamme näkyvät edustajat. Minä taas pärjäsi sukalla ja sen päällä olevalla keltaisella Dog Gusto-kumijalallani (edelleen ehjä). Heti aamuevästyksen jälkeen kummi tuli Fridan kanssa kylään. Rajoitetun alkuhuuman jälkeen pärjäsimme porukalla ihan kivasti, mutta sitten Saimi ja minä jouduimme kotimiehiksi muiden lähtiessä kaupoille. Tuliaisina reissulta saimme ikiomat yksiöt. Saimin tultua tekstiilihäkistään läpi torstaina, oli näet osoittautunut välttämättömäksi (kaksijalkaisille), että häkkimateriaalin oli oltava metallia. Niinpä saimme toimistoiksemme/putkiksemme helkkarin suuret mustat häkit. Isäntäväen mielestä ne ovat varsin raflaavia sisustuselementtejä olohuoneeseen ja kuistille...kokonsa puolesta kaksi häkkeröä kun ei mahdu samaan huoneeseen ; ) Uusi toimistoni sisustettiin rivakasti vanhoilla täkeillä oikein miellyttäväksi unitilaksi, johon jo muutamaankin kertaan vetäydyin nuorison riehunnalta suojaan... Loppuillasta saimme koirasaairaalaamme uuden potilaan, sillä Frida alkoi yllättäen varoa samaista oikeaa etutassua, joka minullakin on paketissa. Tarkkojenkaan syynäysten jälkeen moiseen ei löydetty akuuttia syytä, joten vetäydyimme yöpuulle ja tarkastamme sunnuntaina, josko perro jo olisi toennut...