Aamulla aurigon noustessa venyttäydyimme emännän kanssa reissuun. Tavanomaiseen tapaan Saimin jalka pakettiin ja sitten harjun kautta kohti eläinlääkäriasema Reviiriä. Lievällä kiireellä kipitimme huoltoon ja meinasimme jopa myöhästyä; kiitos älyttömän hitaiden liikennevalojen aivan loppusuoralla.
Lääkärissä Saimilta nipsaistiin tikki pois, katsottiin jalkasuojuksen alle ja todettiin pikkulikan parantuneen oikein mukavasti. Ei puutu kuin karvaa!
Minä olin paastonnut kilpirauhastestiä varten jo kokonaiset puoli päivää (12h) ja sekin homma hoidettiin kitkatta pois jaloista. En pahemmin pistänyt hanttiin vaa'alla käyntiä, hoitopöydälle kiipeämistä ja piiktystä, mutta kiristyssiteen sentään huomasin. Arvot saadaan parin päivän sisään, vaan lekuri totesi meillä koirilla arvojen vaihtelevan joka tapauksessa melkein päivittäin, ettei tuosta tainne olla nitään hyötyä noin lisääntymistä ajatellen...
Kotimatka tehtiin hieman vapaammissa merkeissä ja niinpä Saimin häntä ryhtyi taasen pirskomaan verta ja jalkakin oli kuin raastimen jäljiltä (side kun putosi jonnekin maastoon). Onneksi moiset vauriot sentään tukkeutuvat pikku vesipesula ja rasvauksella...kunnes hajoavat seuraavan kerran...älkää hankkiko Suomen talveen ja lumeen karvatonta koiraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti