Hauhauta

Iltapäivällä järveä kiertäessämme emännän puhelin soi ja sen jälkeen me pudottauduimmekin jäälle kävelemään. Puolivälissä lutakkoa joku vihelsi meille ja Saimi tunnisti äänen isännästä lähteneeksi. Lähellä sattui olemaan kolme äijää pilkillä ja eikös Sämpylä heittäytynyt hihnaansa vastaan ja laittanut ihme ulinaansa peliin päästäkseen etsimään isäntää pilkkijöiden seasta. Mentiin metri pari eteenpäin ja emäntä alkoi olla varma, että tunnistaismme järven toisella rannalla viheltelevän isännän suunnataksemme kohti oikeaa äijää ja päästi meidät irti. Vielä mitä, ensin Saimi singahti ihmettelemään pilkkijöitä lähituntumaan ja minäkin höhlä innostuin pinkomaan samaan suuntaan, vaikka kuulinkin isännän huhuilevan ihan toisessa suunnassa. Onneksi sentään älysin kesken reissun vaihtaa suuntaa. Saimikin viimein tajusi virheensä ja vetelimme aika kilpajuoksua moikaamaan isäntää, joka oli heittänyt pyöränsä jäälle ja kävellyt järven yli suuntaamme. Vaan mikäs olikaan kävellessä, tai meidän juostessa, sillä aurinko paistoi ja kovettunut lumi oli hyvää sekä kaksijalkaisen kävellä, että setterin juosta!