Kevät ja hormonitulva kohisevat

Naapurin vanha Kaapo oli tänä aamunakin suorastaan sukat makkaralla, kun käväisin pikaisesti veikistelemässä sille. Kaapon emäntä yritti kaikin keinoin toimittaa urootansa sivummalle, mutta jo pieni perän pyöräytys puolitiessä sotki sedän pasmat. Sen verran rouheasti on tänä keväänä tarjolla hormonituotantoa juoksuntilkkeeksi meikäläisellä. Päivän päättyessä lämpö oli laittanut jo ojat pulisemaan (joo, kohiseminen on todellakin vielä liioittelua, mutta kyllä sen lööppiin voi laittaa ; )) ja me ulkoilimme Sämpylän ja isännän kanssa möhjöksi vetäneessä lumessa ensin tien poskia, mutta vetäydyimme metsän suojiin "puhtaalle" lumelle turkiputsuuseen ennen kotiin paluuta. Suorastaan historiallista tässä tuiki tavallisessa kuviossa oli se, että Saimilla ei ollut suojauksia jalassaan, eikä nahka kuitenkaan mennyt aivan ruvelle! Oliskohan sisko-setteri viimein tyystin parantumassa jalkavaurioistaan?