Vethaus on toinen kotimme

Ehdin heräillä Vethausissa ja ostaa puolelleni sairaalan koko henkilökunnan sympatiat reippaalla olemuksellani ennen kuin emäntä posahti paikalle. Ratkiriemukasta jälleennäkemistä paransi vielä lääkärin kehut emännälle meikäläisen edesottamuksista. Sitten pääsin sylikyydissä Volkkarin takapaksiin, emäntä kun oli unohtanut remmin kotiin. En siis päässyt hyödyntämään emännän juuri ostamia extra-tyyriitä kumisaappaita. Moiset kalossit tarvitaan suojaamaan jalkaa laitettua lasikuitukipsiä, se kun ei saa kastua! Kostumisen välttely tuleekin olemaan työläin projekti seuraavien viikkojen aikana. Kotosalla Saimi oli huolissaan odotellut meitä saapuviksi ja ikäväänsä lievittääkseen poiminut pianon päältä setteritaulu kaverin saadaksensa...vaikka se telkkaria katseleekin, niin emme sentään uskoneet sen taiteesta ymmärtävän ;) Jälleennäkeminen oli Saimin puolelta niin ylitsevuotavainen, että sain päästellä pikku murinat hössöttäjän taltuttamiseksi. Isomman mekkalan laannuttua olen vedellyt lähinnä hirsiä emännän vahtiessa haukan lailla, etten jyrsi kipulaastariani, pönttöä kun ei kotona pidetä, jos joku on vahtimassa... Isännän kotiuduttua käperryin sen kainaloon sohvalle ja kuuntelin samalla äijän mutinaa sen kirjaillessa tätä juttua ;))