Liilkuntapäivämme alkoi kohtuullisen tahmeasti, sillä pikku harjupöräyksen jälkeen saimme mataa autossa toista tuntia kunnes kauppa-asiat olivat tehdyt. Automakoilu oli muuten yllättävän rattoisaa; aurinko kun paistoi herkeämättä lämmittäen tilat oikein mukaviksi. Sitten pöräytettiin mökille ja rämmittin aluksi metsän halki katsomaan olematonta metsää, eli sitä talven mukanaan tuomaa hakkuuaukiota. Samalla reissulla Saimi, joka oli visusti suojattu erilaisia karkean lumen aiheuttamia ongelmia vastaan (opittu perjantaista) jalkasukalla ja Hurtta-haalarilla, tuhosi viimemainitun vaatekappaleen. Siinä kun lahkeet jäävät helposti jalan alle aiheuttaen"huvittavan" pussituksen, tällä kertaa Sämpylän voimakäyttö aiheutti koko lahkeen repeämisen irti! No, etupää jäi kokoon ja sehän tässä oli tarkoituskin...
Maastotutkailun jälkeen oli kahvittelun aika ja sitten kaksijalkaiset asensivat sukset jalkoihinsa ja suuntasivat järvelle kirkkaaseen auringonpaisteeseen, mutta hyytävään viimaan. Sukset kantoivat kovettuneen lumen päällä olikein mukavasti ja hiihto näytti helpolta. Toisin oli mulla ja Saimilla. Meidän jalkamme menivät pinnasta läpi suoraan lumen alla piileskelevään veteen. Kun lunta oli kymmenisen senttiä ja vettä alla toinen mokoma, niin saimme käyttää kohtuullista enemmän voimaa kengurupompintaan reisullamme. Matkaa kertyi suksihemmoilla viitisen kilometriä maisemia ihaillen, mutta minä taisin kipittää ainakin toisen samanlaisen päälle tutkaillessani ranta-alueetkin.
Kaikennäköistä kummaa reissulla tuli havaittua, kuten vesijohdon vedossa keskelle järveä ähistelevä topparoikka ja kaksi huimaa vauhtia kaahaavaa moottorikelkkaa. Kelkkojen mennessä lumi lentäen ohi mökkijärven kapeikossa, oli isäntäväki hieman huolissaan otteistamme moottorikelkkoja kohtaan, mutta emme me enää tuossa vaiheessa lenkkiä innostuneet Kawasakeja kiinniottamaan ; ))
Kirjattakoon vielä huomiona ylös se, etteivät tassumme ja jalkamme hieraantuneet verille kovasta hangesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti