On se vaan kummaa, kuinka Saimi on reipas lääkityksen ollessa kunnossa. Tänäänkin aamulenkillä tavatessamme ensin tutun Airedalen terroerin ja sitten hieman tuntemattomamman, suorastaan vieraan Kooikerhonden, Sämpylä suorastaan isotteli molemmille voimainsa tunnossa. Kooikerin kanssa se lopulta kuitenkin taipui leikkimäänkin. Saman ikäisiä kun olivat. Yritti se Kooikeri minunkin kanssani jotain leikin tapaista, mutta pistin pikkuisen selälleen. Ihan vain varmuuden vuoksi.
Iltapäivästä pöllyttelimme auringonpaisteessa järven jäällä työmaalta palaavaa isäntää vastaan. Pakkasta piisasi runsaat 20 raatia, mutta se ei meitä PAKSUturkkisia setteritä häirinnyt...mitä nyt Saimi hieman nosteli paluumatkalla huonokarvaista ja muutenkin pilallista takajalkaansa...mutta isäntä kyllä oli tyytyväinen vastaan tulostamme. Taisi peräti pussata perässämme talsivaa emäntäämme, ei tainnut äijä muistaa, että pakkasessa huulet rohtuvat helposti : D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti