maanantai 6. helmikuuta 2012

Ruuvit vek, Aulanko tutuksi ja laikka kyljestä

Aamun kirkas aurinkoinen valaisi taivaan, kun pakkauduimme kansanautoon ja suuntasimme Hattulaan. Perille päästyämme emäntä kippasi Saimin lääkäri-Anssin huomaan nukutettavaksi ja auottavaksi. Havahtuneen setterin palautus luvattiin iltapäivästä, joten me muut lähdimme nauttimaan kauniista ja vaihteeksi siedettävän lämpimästä säästä Aulangolle.
Ensin möngimme emännän ja isännän kanssa metsän läpi karhuluolalle ja sitten autoin vuorotellen kumpaakin kaksijalkaista kiipeämään lumen tukkimat raput ylös näkötornille (tiedättehän; se harmaasta graniitista viime vuosisadan alussa väsätty 33m korkea jyhkeä torni). Torniin kiipesimme maisemia ihailemaan sen välikerrokseen ja kun emäntä kehotti minua nousemaan kaidetta vasten, jotta isäntä saisi aikaiseksi hienon valokuvan, minä roiskaisin kokonaan kaiteen päälle! Siinä isäntäväki lurautti huonot lahkeeseen ; )) HAH, mitä raukkiksia!
Maisemia tsiigaamassa
Paluumatka autolle tempaistiin puiston läpi peurojen ja jäniksen jälkiä ihmetellen. Sitten takaisin VetHausille kaakaolle ja koska vielä hetki meni Saimin palautukseen, niin kaksijalkaiset käväisivät Mäkkärillä roskaruoalla ja minä jäin (taas) siitä auvosta paitsi.
Kun sitten viimein saimme Sämpylän saavi päässään pois pajalta, oli yllättävää, että Saimilla ei ollut sen kummempaa pakettia räpylässään. Mitä nyt laastarin rääpäle. Jalka sen sijaan oli singlattu naurettavan kalpeaksi. Mennee koko kevät karvan kasvatukseen ; )
Muka selkeäpäinen laumanjäsen jäi sitten kotona kanssani saavi päässään lepäämään myrkkyhuuruja pois kaalistaan kaksijalkaisten oikaistessa itsensä ladulle. Mikä lienee sillä sitten naksahtanut kaalissa, kun se rupesi riiheämään kanssani pikku päänaukomisesta. Täytyi oikein vilahtaa pakoon piirongin alle, ennen kuin joutui ihan silputuksi. Ei siinä meiningissä pysynyt likalla pönttö päässä, eikä meikällä nahka ehjänä. Emäntä sai putsailla kokonaista kolmea laikkaa nahkastani!
Toivottavasti huomenna selviämme isommitta riehunoitta työpäivän ajan, saattaa olla, että täytyy oikein varautua pistämään jalkapuoli ojennukseen...siis, mikäli yleensä edes pääsemme viettämään aikaa samassa tilassa...

Ei kommentteja: