Mustarastaita ja Elli

Olipas keväinen päivä. Kun reippailimme suolle iltapäivästä, aurinko sen kuin paistoi ja lähipuskissa mekkaloivat jo mustarastaat! Kello oli sentään jo melkein viisi. Kivaa, kun kevät on tuloillaan. Sitä ei kyllä suolla havainnut, lunta piisasi meikäläisen selkäpiihin asti ja kostuneessa lumessa oli jo kohtalaisen rasittavaa pomppia. Siksipä sitä olikin kiva ponnahdella lumipallojen perässä umpihankeen; Saimi kyllä hieman vältteli syvimpiä penkkoja, taisi varoa honteloa jalkaansa. Vaan turhaa oli panttailu, sillä tapasimme hieman Jämtlannin pystykorvaa muistuttavan Ellin, jonka kanssa Sämpylä innostui pelmuuttamaan oikein kunnolla. Pariskunta tamppasi aarin hankea jalkapallokentäksi ees taas juostessaan. Yrittivät minuakin moiseen kieputukseen mukaansa, mutta minä se vain odottelin isännän heittämiä palloja ja hermostuin kieppukille sen verran, että pistin likat hiljaisiksi hieman rähähtämällä. Mutta, kuten sanottua, kiva oli keväinen iltapäivä ulkoilla...