Aika kolina kuului, kun isäntä käynnisti lämpimän subtrooppisen tuulen mukaan nimetyn kulkupelimme. Pakkasta oli jo iltapäivästä lähes -20C ja aurinko lähinnä näytti viimeisiä valonsäteitään nousevan kuun kanssa kilpaa, kun matkamme Saimi-huoltolaan Hattulaan alkoi. Minä matkustin ensimmäistä kertaa auton takaluukussa sen jälkeen, kun olin muinoin alle puolivuotiaana heittänyt soosit ja kakkoset edellisen kulkupelin tavaratilaan hermostuksissani. Nytkin yritin viimeiseen asti tunkea takapenkille, mutta isäntä toimitti minut kylmästi Saimin seuraksi takatilaan...jossa sitten olikin ihan kiva matkustella. Meinaan heti, kun kippo lämpeni positiivisen puolelle.
Saimin lääkäri Anssi otti meidät vastaan jo hieman ennen tilatun ajan alkua ja diagnosoi Saimin vaivaksi heti röntgenkuvien jälkeen infektoituneet keinoligamentit. Niinpä ohjelmanumeroksi tuli olla myös maanantaina Vethausilla, nyt jo kello 10.30 narunvaihtopäivillä. Eli Saimilta otetaan leikkauksen yhteydessä asennetut varaosat pois happanemasta. Ruuvien ja keinoligamenttien mukana näet saattaa saada (sellainen on jo niissä ligamenteissä)lopunikäisen bakteeritulehduksen, joka tokenee vain jatkuvalla antibiottikuurilla. Nyt matkaan saatiin antibiotteja ja kipulääkkeitä popsittavaksi, kunnes operaatio on onnellisesti ohi.
Paluumatkalla ja vielä kotonakin Saimi oli hiljaista tyttöä rauhoitusaineen vielä jyllätessä sen verran suonissa, että isonpi kaahotus ei maistunut.
PS. Käytiin muuten vaa'alla siellä lekurissa ja Saimi painoi 24kg ja minä hirveät 26kg (adjektiivi isännältä)...dieettiä taitaa pukata...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti