Siinä sitten vuorotellen koisimme ja hengailimme, päivä kului ja kului...
Kunnes iltapäivästä joku tunki sisään! Pikku räykyn jälkeen rapusta näkyi tuttu pärstä. Naapurin Jounihan se sieltä tuli, ja päästi meidät pihalle, pissille ja vähän remuamaan.Vaan vieläkään ei oikeita isäntiä näkynyt.
Taas meni tuntitolkku, vaan lopulta kuului tuttuja ääniä pihalta ja sieltähän emäntä ja isäntä heti varttia vajaa seitsemän mönkivät kotosalle. Isäntä vei meidät ymmärtäväisesti oikopäätä lenkille, mutta, mitäs koiranpitoa tällainen heitteillejättö nyt on? Kiitos ny sentään siitä, että järjestitte päivällä jonkun heittämään meidät alapihalle ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti