2x

2xsetteri, 2xFlexi ja 2xrusakko ynnä 2x"ohjaaja". Edelläoleva kokoonpano ei välttämättä ole paras mahdollinen rauhaisalle iltalenkille. Alku ovesta kadulle meni vielä suunnitelmien mukaan, mutta lähinaapurin ajotiellä korviaan heilutteleva rusakon-jytky vietteli Saimin ja minut suoraan toimintaan. Ohjaajapariskunnan pelasti hankikylvyltä se, että kummallakin oli vain yksi setteri, eli yksi kahva kourassaan. Rullalta ulosjuoksevan siiman loppuessa kumpikin kuski onnistui vaivoin pitämän Flexi-kahvan rukkasissaan ja jalat maassa, joten me metsästyskoirat onnistuimme ainoastaan hieman lyhentämään taluttimien elinkaarta (äänestä päätellen)ja päästämään pupusen karkuun.
Seuraava sattumus oli jo heti minun pikkuisen kakkoseni jälkeen. Isäntä tamppasi ensin railon metrin syvyiseen aurapenkkaan ja oli juuri kikkailemmassa kakkapussin kanssa, kun taas pelmahti rusakko näköpiiriin. Tasapainotaiteilija selvisi tälläkin kertaa hengissä takaisin auratulle alueelle ja vielä tuotteet oikeaan paikkaan tallennettuna, mutta sitten etenimmekin voimalaukalla kohti paikkaa, josta rusakko poistui tien penkalle meidät havaittuaan. Samalla saimme nauttia Saimi-setterin kauniista, mutta korkeasta ajo-ujelluksesta. Tuota voisi ehkä nimittää haukkumiseksikin, mutta kaulapannan paineessa ääni on tosiaan korkeahko.
Akuutin tilanteen mentyä ohi, isäntäväki oli jo kypsä palaamaan kotiin remminvaihtoon. Ihan vain turvallisuussyistä, sillä jos Flexin siima sattuu tuollaisessa pikatilanteessa olemaan jonkin ympärillä, niin sille jollekin voi sanoa hei, hei, sen verran tehokkaasti ohut lanka leikkaa...tulkaa vaikka katsomaan kotitalomme alanurkkaa. Siinä kun on aika viihto läpi rappauksen ja lecaharkon!