Lauantaipäivän ratoksi matkailimme maalle. Autoon tungettiinkin tällä kertaa hieman suurempi lauma, sillä Saimin kummitkin olivat käymässä. Maaseudulle näytti sataneen runsaasti lunta sitten viime käynnin, sillä lapionheilutukseen kykenevillä yläraajoilla varustetuilla meni hyvä tovi aikaa kaivaa hangesta esiin yksi auto, pari mökkiä, kylpysaavi ja kasvihuone.
Sillä välin me Saimin kanssa harjoitimme möyrintää; lunta kun oli hieman yli meikäläisen lapojen. Matkanteko oli melko hidasta, mutta muutoin mukavaa pomppimista. Saimin kananjalkaan oli varmuuden vuoksi rakenneltu kunnon suojus, joka näytti jopa kestävän paikoillaan lumihypinnässä.
Pääsimme kuin pääsimmekin myös metsälenkille emännän kanssa. Varsinaisessa metsässä kulussa ei ollut kuin yksi vika: se oli hakattu huitin tuuttiin! No, ei nyt ihan kokonaan, mutta parhaat suppilovahvero- ja mustikkamaat oli kyllä kynitty koneellisesti ärjyn näköiseksi aukoksi. Siellä eivät siis nämä setterit enää koskaan juokse ikikuusikossa, ja taisi olla hei heit teerillekin. Yhyy!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti