Ilmaisu on lounais-suomalainen ja tarkoittaa pakkasen kovettamaa (ja parhaimmillaan hyvin kantavaa) hangen pintaa. Moinen oli odotettavissa eilisen lämpöaallon jäljiltä, mutta seurauksiakin oli odotettavissa: Saimin jalkakarvat kun olivat edelleen olemattomat. Niinpä aamulenkin kakkosen tuottokieppi kymmenen metriä hangen puolelle nylki Sämpylän kananjalan oikopäätä verille. Jalan suojana oli tavanomaiseen tapaan suojaside, mutta eihän se kestänyt normivirityksellä pätkääkään hangen hinkkausta, vaan putosi heti menomatkalla maastojätteeksi.
Onneksi päivän rauhallinen vietto auttoi ison rauhoittumiseen ja iltapäivän ulkoilu tehtiinkin sitten perusteellisessa suojauksessa: ensin haavasidos, sitten kipsifylli ja tukiside. Päälle vielä terätön bambusukka pakkausteipillä kieputettuna. Kesti.
Minulle ei kova hanki tänään ollut este, sillä onhan sitä polkuja juosta ; ) Saisi kyllä tuo Saimin jalka jo hiljalleen parantua kestämään kovempaakin käyttöä. Tässä on mennyt jo melkein neljä kuukautta koirasairaalaa imitoiden!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti