Aamun vaellus läpi harjun ja lopulta peltoja pitkin kotiin oli jokseenkin vetistä puuhaa. Isäntä kääriytyi muka-vedenpitäviin pyöräilyvaatteisiinsa ja saimme Saimin kanssa yllemme raikkaan oranssit työliivit sateensuojaksi. Metsän puolella vaellellessamme pysyimme porukalla vielä siedettävän kuivina, mutta pelto-osuus oli pelkkää uittoa! Vaikka kedolta oli heinikko niitetty ja maasto pursuili ihanaisia tuoksuja, emme innostuneet aivan päättömästi laukkaamaan. Erehdyimme jopa tottelemaan aina tarvittaessa isännän pilliäkin. Viimeistä peltoa kolutessamme Sämpylän seuraan yllättäen pelmahti Brenda -vesikoira jumalan armosta. Sen emäntä oli kateellisena tieltä katsellut pellonkoluamistamme ja hentosi sitten lopulta päästää Brendankin meuhkaamaan. Sillä olikin, aluksi, melkoisesti tarmoa singahdella ympäriinsä. Moisella energian tuhlauksella oli vaikutuksensa myös Saimiin, joka myös innostui pitämään vauhtia. Onneksi, sillä sain hyvää ja rauhallista aikaa tarkastaa pellon reunapuskat...
Kun viimein ehdimme kotiin ja kuivaustoimet oli suoritettu, isännän oli aika "lentää" töihin. Ja arvatkaapa kenellä oli illalla ankara flunssa, no sillä kaksijalkaisella tietysti : D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti