Koitti syksyisen normaali lauantaipäivä sadekuuroineen. Jusse ja meikä ottivat vielä yhden lähentymissession, sitten tulivatkin jo kotijoukot noutamaan minut Joukon huomasta. Kuullessani ulkoa tuttuja ääniä päästin tietysti normaaliin Helmi-tapaan muutaman merkkihaukahduksen ja kun pääsin pihalle, ponkaisin suoraan auton takapenkille. No, ei lähtö ihan niin rikasti käynyt, mutta nyt olin jo alusta alkaen "tiennyt" etten joudu hamaan maailman tappiin Mikkeliin jäämään. Eipä silti, se oli perin mukavaa koko viikon; )
Kotomatka mentiinkin sitten yhtä soittoa, mitä nyt heti isomman tien risteyksessä pysähdyttiin ja emäntä palautti minut takapenkille sylistään, jonne olin tunkenut oikopäätä auton lähdettyä matkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti