Päivä oli perin tylsä ja kun olimme saaneet Saimin kanssa syötyä laatikoihin isännän piilottamat eväät, napostelimme varsinaisen ruuan siihen jatkoksi. Sen jälkeen olikin päiväunien aika. Niistä selviydyttyämme oli aika keksiä jotain mieltä ylentävää. Onneksi kaksijalkaiset olivat säilöneet alakuistille avokaappeihin kaikenlaisia antiikkisia lauta- yms. pelejä, varmaan ihan meitä varten, ei niillä ainakaan kukaan muu pelaa.
Valitsin hyllystä muinaisen suosikin, Aliaksen...siinähän selitellään sanoja kilpakumppaneille ja se joka arvaa saa pojoja, tai ainakin sinnepäin. Laatikko oli helppo avata ja kyselykortit ottaa käyttöön. Aikaa mittaavan tiimalasin kanssa oli hieman hankalampaa. Koska meitä pelaajia oli vain kaksi, täytyi tiimaa kääntää vähän väliä ja koska käytettävissä olivat vain melko terävät hampaat, rikkoutui aikamittari siinä tuoksinassa tuhannen p....si matolle.
Harmi kyllä, isäntäkin saapui töistään juuri silloin ja sain hieman selitellä sille maton sotkuisuutta lasinsiruineen, reikäisine laatikoineen ja levällään olevine kyselykortteineen ; ))
Kuten jo aiemmin totesin, kukapa niistä peleistä piittaisi. Nytkin pääsimme ihan kivasti vesisateeseen husky-valjaslenkille kiertämään Tesomajärveä. Kun taas oltiin kotosalla, aikaa oli vierähtänyt runsas puolitoista tuntia ja isännän loggeri kertoi kävelymatkaksi 7,5km...joo joo, matkalla sattui kaikenlaista kulkua hidastavaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti