Aamun kajossa, eli päivän viimeisissä auringonsäteissä (lopun päivää lorotti vettä) reippailimme isännän johtamina Horhan harjuun laukkaamaan. Siellä rouhiessamme törmäsimme yllättäen setä-setteri...tai mikä setä se nyt on, jos on kaksi vee ;)
Jäpikäs oli kuulemma Saimin veljen Leevin tuttuja ja kooltaan aivan hirmuinen. Minä varsinkin vaikutin melkein pikku cockerilta sen rinnalla. Romeon emäntä arveli meidän olevan pentuja, niin pieniä ja ohutturkkisia kun Sämpylän kanssa olimme. Noo, pantiin jälli ainakin aisoihin kun renttu yritti päästä hännän alle nuuskuttelemaan. Itse asiassa sillä taisi olla oikein aihettakin kiinnostua minun tuoksuistani, sillä juuri pisti emäntä viestiä kasvattaja-Riitalle ilmeisistä juoksunalku-merkeistäni. Tulisikoos niistä tällä kertaa valmiinpaakin...muistanette viime hälytyksen elokuun alusta ; )
Töiden jälkeen isäntä laski ja luuttusi lattialta juoksutippoja ja rahtasi meidät lähiharjuun ulkoilemaan. Siinä sitten entisen betoniaseman aukealla harjoittelimme tottisjuttuja isännän kanssa, kun Sämpylä laukkasi mäestä pupuliini edellään. Jokseenkin oletettavasti harjoitus keskeytyi pikaisesti lahtiessäni tavoittamaan jänöä, isännällä kun ei taaskaan ollut ladattua haulikkoa kyynärtaipeessaan :P
Saimi teki jäniksen jäljessä nelitassuluiston kun oikaisin elukan edelle puskan läpi, ilmeisesti se kuuli rymistelyni ja teki uuden uukkarin ynnä poistui sivummalle Saimi perässään. Minut isäntä sai kopattua ohimennessäni köyteen. Harmi. Joskin Saimikin missasi saaliin ja joutui myös narun jatkoksi heti kun palasi jälkiä treenipaikallemme. Vaan olipas kiva pikku pyrähdys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti