Vaikka vettä hieman ropotteli taivaalta, lähdimme koko porukalla Horhaan ulkoilemaan kaksijalkaisten työpäivän päätyttyä. Emäntä pisti päälleen sadetakin, ajattelematon kun oli, sillä Saimin taluttimessa roikkuminen on raskasta puuhaa ; )
Kun pääsimme harjuun, oli se täynnä nuoria suunnistajia, sauvakävelijöitä, muita koirakusettajia ja maastopyöräilijöitä. Niinpä emme hetikään päässeet vapaalaukalle...ennen kuin täytetyn soramontun reunalla vasta. Siellä isäntäväki arvosteli meikäläisen velttoilua Saimiin verrattuna ja totesi, että tulipa loggeri laitettua oikeaan koiraan Sämpylän viilettäessä louheen seassa korvat lärpättäen. Minä taas seurailin sen kimpoilua reunavallilta, josko vaikka pupun löytäisi.
Seuraavaksi tunkeuduimme varovasti metsän siimekseen vältellen karttakouraisia ja koirallisia. Hyvällä reittivalinnalla löysimme enemmän rasteja kuin ihmisiä, joten saimme sentään muutaman laukkakilsan kerättyä.
Kun viimein olimme laskeutumassa harjusta raviradan parkkipaikalle, kuulimme ihme ääntä tieltä. Siellä jotkut isot pojat (lue: isomahaiset äijät) ajoivat RC-autoilla kilpaa parkkipaikan reunalla. Autot kiitivät tosi kovaa ja pomppivat vielä hyppyristä...ja sekös meitä metsästyskoiria kiinnosti! Meni oikein hyvä tovi, kun Sämpylän kanssa seurasimme "kulkuneuvojen" kiivasta kyytiä.
Kotosalla isäntä tyhjensi Sämpylän loggerin verkkoon, ja siitä näkyi iltapäiväkiidon matkaksi pikkulikalla 8,7km...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti