Isäntä innostui kaappiautonsa kesärenkaiden vaihtoon ja otti meidät setterineitoset mukaansa kedolle. Äijän huhkiessa tunkin ja viidenkymmenen kilon pyörien kanssa me lötköttelimme Saimin kanssa keskellä tietä auringonotossa. Paikka oli sillä tavoin erinomainen, että raivokkaana myllertänyt tuuli ei siihen osunut ja näköalatkin olivat mainiot. Joitakin autoilijoita kyllä saattoi harmittaa piittaamaton makoilumme (hei, meidän katu on umpiperä, ei siinä mitään vauhdikasta ja runsasta liikennettä ole), sillä emme suostuneet väistelemään niitä ilman isännä eri kehotusta. Eräs kiireinen naishenkilö onnistui kyllä väistämään meidät ajamalla reippaasti ojan kautta!
Meillä kului tien täytteenä aikaa peräti kolme tuntia, siinä ehti tulla oikein nälkäkin. Mutta, Saimi söi taas kerran muonat ennen kuin ehdin edes kupille, joten ei tässä turha rasva rintapieltä juuri korista. Viime punnituskerralla vaaka näyttikin vain 22kg. Joskin Sämpylälläkään vaa'an viisari ei heilahtanut 23,5kg ylemmäs...eläköön lammas-riisiruoka!
Huomiona todettakoon, että Lahden näyttelyn paperit eivät ole vieläkään saapuneet. Taisi mennä ilmoittautuminen ruvelle sillä kohtaa, kun maksaminen ei onnistunut organisaation linkin kautta. Petkele, tarttee pistää kaksijalkaiset soittelemaan asiasta perään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti