Omituisia kiekurakakkoja oli ilmestynyt jo ihan mökin rappujen viereenkin. Viimeksi emännän jo tunnistamia kanalinnun kökkäreitä oli läjäkaupalla mökkinaapurin pihan pielessä, nyt siis jo meilläkin. Läjän nuuskuttelu aiheutti minussa ja Saimissa melkoista vipinää ja olimme lähdössä metsän siimekseen aina kun jompi kumpi isäntäväestä saunanlammityspuuhissaan erehtyi kävelemään metsäpolun päätä kohti. Kun kaksijalkaiset viimein saivat hoidettua kaikki saunanlämmitysvalmistelut kuosiin, lähdimme metsään tarkastamaan lintutilannetta. Tuoksuja oli vahvalti pitkin puskia ja varsinkin tuulenkaatojen juurakoissa, joita tarkastelin erityisen huolella löytäen kuitenkin vain pari makuukuoppaa juurakon kolosissa.
Isäntäväki naureskeli polulla lähinnä seistessään, kun me lintukoirat kolusimme lumelta vasta paljastuneita metsänpohjia väsymykseen asti puskat paukkuen.
Onneksi pääsimme sentään saunomaan lihasten vetreyttämiseksi.
Se on kuulkaas kertalämmitteisen saunan lauteilla rattoa lepäillä ja imeä lämpöä rääkättyyn kroppaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti