Sohjoisella järven jäällä aamun kuhjassa seikkailessamme Saimi ajoi rantapuskasta huomaamattaan rusakon jäälle. Keskemmällä järveä seisoskeli isäntä, joka erittäin ystävällisesti huomautti minulle (nuuskin rantapuskaa) jäälle saapuneesta jänöstä, joka juuri tarkasteli sopivaa pakoreittiä minun ja isännän ohitse. No, minähän ammuin pitkäkorvan perään myöhästyen kuitenkin ristiturvan kiihdytyksestä ratkaisevasti. Isännän lausuman mukaan en kuitenkaan pudonnut enää lisää pupun vauhdista, ja oli kuulemma meikäläiselläkin mahanalus jalkoja täynnä ;)
Harmi vain, että yhteinen kilpajuoksumme suuntautui kohti tietä. Se taas aiheutti isännän toimesta ankaran pilliin viheltelyn. Onneksi havahduin vinkunaan hyvissä ajoin ja tein upparit, sillä tiellä möyri juuri samaan aikaan auramasiina sohjoa tökkimässä. Pupunen joutui tekemään melkoisen väistöliikkeen auran editse, mutta sekin selvisi naarmuitta tien ylityksestä. Vaan olipa hieno kisa.
Näiden muutaman menneen päivän tuloksena on meillä pikku settereillä vatsanahka melko musta (normaalisti se on possun punainen :). Emäntää niin suttuiset vatsanahkat alkoivat illalla kiristää ja jouduimme illan lenkin jäljiltä suoraan suihkuhuoneeseen shampookäsittelyyn. Emäntä raaputti minunkin massuani pitkään ja hartaasti, vaahtopilvi täytti siinä ohessa puolet pesutilasta :D Tulos oli kuitenkin huono nelonen; massusta tuli vain keskiharmaa. Seuraavaksi emännällä oli aikomuksena roiskutella Humilacia mahanahkaani, mutta jo lääkekaapin avaamisääni komensi minut sohvan taa piiloon käsittelyä! Emäntä oli kuitenkin niin räyhäkkä tyyppi, että sohva siirtyi ja setteri joutui Humilac-hoitoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti