Koska kevät jatkui aurinkoisena, ulkoilimme ensin aamusta harjussa ja järvellä. Teimme koko porukalla tavanomaiset riistatarkastukset joka puskassa...jaa-a, me kollasimme puskat ja kaksijalkaiset enempi polut ja lipokkaan järven rannat. Sen verran oli kevät eilisestä edennyt, että oli jo työ ja tuska selvitä rannalta jäälle ja päinvastoin kuivin jaloin. Tarkastaessani aivan loppureissusta ojan pään sorsatilannetta, tulin minäkin viimein kastaneeksi talviturkkini. Sen verran oli jää jo heikkoa, mutta kesti se sentään ylöskiipeämisen ja pääsin pikaisesti kuivattelemaan märkää karvaani auringonpaisteeseen.
Päivällä olimme Saimin kanssa emännän apuna kukkamultien vaihto-operaatiossa. Emännän hääriessä kasvien kanssa me lähinnä otimme aurinkoa kivetyksellä; se on sitä koiranelämää. Voin siis rehelliseti todeta, että apumme oli vähintäänkin olematonta. Paitsi hätistellessämme outoja tiellä kulkijoita hieman rivakampaan vauhtiin ;)
Kerran vielä ehdimme pidemmälle ulkoilutuokiolle emännän, isännän ja emännän kaverin Hanna kanssa. Teimme reippaan kävelylenkin lähitienoolle ja autoimme kovasti isäntäväen keskivartalon lihasten treenauksessa vetämällä kuin viirupäät. Koko matkan. Poislukien pätkän metsää, jossa saimme juosta Sämpylän kanssa vapaassa järjestyksessä. Metsäkiepin lopuksi meinasimme joutua sulavesien saartamaksi, sillä ojat tulvivat jo niin paljon, että poispääsy pusikosta ilman uimareissua oli vakavasti uhattuna. Hieman ennen kotiinpaluuta isäntä poimi kevään "ensi" leskenlehden ylen onnelliselle emännälle. Me setterit taas emme olleet onnellisia joutuessamme jälleen kerran pesulle ennen muonataukoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti