Huomisen näyttelypäivän kunniaksi ulkoilimme Saimin kanssa illasta itsemme ensin riittävään kuraan ja sitten jo odottikin suihkuhuone shampoineen ja sadistisesti ilmehtivineen kaksijalkaisineen. Olin (kuulemma) pinttynyt sen verran paksuun nokeen ja kuraan, että sain kuontalooni kunnon annoksen valkaisevaa pesuainetta. Saimilla ei käynyt yhtään mukavammin kuuraus, varsinkin kun se joutui isännän pestäväksi (runsaasti vahingoniloa).
Emäntä puunasi meikäläisen suorastaan hohtavaksi, mikä olikin polvipotilaalta ihan kelpo suoritus kumarrella näin matalan koiran mahanalus vaaleanpunaiseksi.
Useamman pyyhkeen ja suihkutilan kastelleen kuivauksen jälkeen oli föönin vuoro ja sitten seurasi tunti pelkkää haihduntaa ennen trimmausta. Saimi joutui jälleen arvostelun kohteeksi turkkinsa vähäisyyden vuoksi, mutta siitä huolimatta punaisen karvan kasa oli kaksi kertaa niin suuri kuin valkoisen! Ilmeisesti Sämpylä kasvattaa karvaa ns. vääriin paikkoihin (varpaiden väliin) ainakin näyttelyitä ajatellen...
Nyt nukkuma-ajan koittaessa olemme hohtoturkkisia ja tuoksuvia, etten sanoisi sivistyneen oloisia koiria valmiina kansainväliseen näyttelyyn.
Isännällä onkin tällä kertaa matkassaan peräti kolme nelijalkaista naarasta, sillä emäntäkin on toistaiseksi meidän tasollamme jo mainitun polvioperaationsa ja kyynärsauvojensa vuoksi : D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti