Tuskin olimme ehtineet turauttaa pikapisut harjun sulavaan lumisohjoon, kun jo törmäsimme pöljään pitkäkorvaan. Ehdimme pupusen perään ripirinnan Sämpylän kanssa ja yllättäen pystyin rimpuilemaan Saimin ja rusakon kanssa samassa vauhdissa. Isäntäväki jäi kaikessa rauhassa kävelemään jäljessämme ja odottelemaan saapuisimmeko joskus takaisinkin.
Noo, muutaman minuutin kuluttua kuulin viheltelyä ja kipaisin morjestamaan kaksijalkaisia, jotka havaitsivat samalla jälleen polkua kipittävän pitkäkorvan. Ystavällisesti he huomauttivat minulle ristiturvasta ja osoittivat vielä suunnankin, jotta osasin rynnistää saalista kohti. Valitettavasti olen vain niin matala, etten saanut sittenkään rusakkoa silmiini ;P Ei sen puoleen Saimikaan, sillä se pölisti ihan omia reissujaan harjua pitkin poikin...Eräs vastaantuleva koiranulkoiluttaja (Rafun emäntä) nauroikin kahden pojan tiedustelleen häneltä, mikä ihme täällä on oikein menossa, kun koiria juoksee kovaa edes takaisin...ja kyseessähän oli vain yksi Sämpylä ; D
Matkan jälkeen odotti jälleen kuuraussessio mustan massun kirkastamiseksi ja illalla pääsimme vielä ottamaan löylyt saunassa...onneksi ilman suihkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti