Märkää, mutta joutsenia!

Illasta lähdimme isännän kanssa vesitihkussa kipaisemaan reippaasti tapaamispaikkaan, jossa meidän piti yhdyttää Ånni ja sen isäntä. Painelimme tien syrjää maha ravassa melkein juoksujalkaa ja ehdimme järvenrannan parkkipaikalle juuri sopivasti. Yhteisulkoilu päätettiin suorittaa jäällä, jolla molemmat isännät saivatkin sitten kokeilla kenkiensä vesitiiviyttä. Lumet olivat sulaneet pois ja jäällä olikin sellainen mukava kymmenen sentin vesikerros. Niinpä ulkoilu oli melko kosteaa ja kohtuullisen virikkeetöntä. Paitsi Saimille ja Ånnille. Ånni oli ihan hepaasissa Sämpylän viettelevistä tuoksuista ja Saimi ihan hepaasissa tungettelevasta jätkän köriläästä. Siinä sai kölli hammasta tuon tuosta, vaan ei se mitenkään häirinnyt aloittelevan uroon yrityksiä. Paluureissulla olimme jo koko porukka litimärkiä ja ainakin minä olin myös umpijäässä. Onneksi uimarantaan oli tullut lenkkimme aikana kaksi joutsenta töräyttelemään ja ryhdyinkin heti rantapenkalta kommentoimaan moista meteliä haukkumalla ja sain Saimin vielä apulaiseksi. Isännät nauroivat ohikulkijoiden kera, kun suursiivekkäät ja laulavat lintukoirat mekastivat kilpaa sateessa, me lumipöykyssä ja tipuset talviuimareiden rantasulassa. Siinä ei kuitenkaan kauaa tarjettu voksotella turkki märkänä, kun oli jo aika juosta rivakasti metsän halki kotiin märkäkenkäinen isäntä edellä ja tärisevät setterit peesissä...lämmin pyyhe oli onneksi odottamassa.