Aamulenkki kömmittiin (sihteerin oma kulkutapa, me setterit juoksimme) kalseassa sateenkuhjassa harmaan taivaan alla. Saalistapahtumia ei kertynyt, mutta pesutilaisuus ulkoilun jälkeen oli siitä huolimatta varsin kattava. Minä esimerkiksi jouduin aina selkää myöden suihkutettavaksi : P
Olikin siis sitä hienompaa, kun iltapäivän aluksi pääsimme reippailemaan aurinkoisessa säässä! Tässä onkin jo mennyt muutama tovi edellisestä kunnon paisteesta. Suorimme suolle oranssi-liivein kuorrutettuina, jotta isäntä näkisi, missä Saimi kulkee...poikain varalta. Saimin juoksunhan pitäisi alkaa olla ns. kulminaatiopisteessä herrahalun kannalta, vaan ei siltä oikein vaikuta. Paremminkin kuin koko show olisi jo loppunut hyvissä ajoin. Tämä tarkaoittaa, että alusta jäi kaksijalkaisilta melkein viikko havaitsematta;) No, jätkiä ei näkynyt ja kahlasimme tulvivan suon poikki sohjoiselle järvelle laskemaan (olemattomia) joutsenia. Isäntä uskalsi päästää meidät jäälle, koska jäänkestoindikaattorina toimiva pilkkijä oli päässyt puoleen järveen uimatta. Sen verran huonoksi ovat jäät menneet, että vesi oli painunut pinnan läpi ja ylin kerros oli taas lumen tapaista sohjoa, jossa metsässä likaantuneet paikat kivasti puhdistuivat.
Naatiskeltuamme hyvän tovin auringonpaiseesta ja pupu- ynnä sorsatuoksuista niitä havaitsematta palasimme suihkun kautta keittiön panelimaalin hajuun ja rankkaan tuuletukseen iltapäivänokosille isäntäväen lähtiessä leffaan raikkaampien tuulten pariin. Raukkamaista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti