Lahden KV:t on nyt käyty

Ei niin aamutuimaan pakkauduimme me kaikki kolme nelijalkaista isännän lisäksi Hobbyyn. Matka Lahteen oli ikävän routapomppuinen ja Saimi varsinkin kärsi tien epätasaisuudesta ryhtymällä vuotamaan kuolaa...perillä istuin oli kuin pikku lammikko :)

Tästä Saimin matkapahoinvointi paranee. Toivottavasti.

Saattueemme siirtyi aurinkoisen lämpimässä säässä parkkipaikalta näyttelyhalliin pitkänä letkana, sillä me nuoremmat nelijalkaiset menimme köyden mitan edellä, isäntä tuli remmien toisessa päässä ja emäntä pompotteli sauvojensa kanssa perän pitäjänä.
Hallin edustalla törmäsimme kasvattaja-Emmiin, jota morjestimme hartaasti ennen numerolappujen ja ohjelmakirjasen noutoa. Kehässä 18 oli menossa Englanninsettereiden arvostelu, joten majoittauduimme kehänvieruksen taakse vuoroamme odottelemaan. Joka olikin heti tunnin kuluttua Sämpyllä edessä. Saimi parka oli automatkan vuotokohtauksen jäljiltä edelleen kuolavassa kunnossa, eikä turha intomielisyyskään oikein vaivannut. Isäntä esitti nyt poikkeuksellisesti myös Saimin, mutta tositilanteen yhteistyö ei oikein mennyt putkeen; Saimi vain mönki perässä ja isäntä oli jo kehään mennessään turhan skeptinen tuloksen suhteen. Arvostelu oli kuitenkin ihan ok. Mitä nyt slovakkituomaritar Ludmila Fintorova mainitsi Sämpylästä "She needs to improve". Tuloksena oli tällä kertaa lopulta sininen nauha ja EH-merkintä.
Minun vuoroni oli kymmenen numeroa Saimin jälkeen, ja taas oli isäntä remmissä kiinni. Meitä puna-valkoisia ei taaskaan ollut kehässä häiriöksi asti, sillä porukassa oli jätkistä Sulo ja meistä likoista minä ja Rita. Ensin Sulo pokkasi punaisen ja vaaleanpunaisen nauhan ja sitten minä huitelin pitkin kehää ja viimeiseksi oli vuorossa sisko-Rita.

Syynissä

 Yllättäen olin sisaruksista voittoisampi osapuoli...mukavaa...Ludmilan mukaan olin hyvää tyyppiä tyypillisellä päällä, purenta leikkava, hyvin kehittynyt rintakehä, oikeat kulmaukset, luut saisivat olla hieman järeämmät, mutta temperamentti oli hyvä! Lopputulokseksi napsahti CACIB ja VSP. Sulolta tuli siis (taas) pataan, mutta muuten meni oikein kivasti. Palkinnoksi isäntä nouti juomakipon ja mukin.
Ennen lähtöä kävimme vielä ostamassa Emmiltä shampoota ja käytimme hyväksemme hänen ekspertiisiään harjan hankinnassa;)

Hesellä pennailemassa

Paluumatkalla kävimme heti ekalla Hesburgerilla täydentämässä eväspuolta ja teimme pikaisen pisulenkin pusikkoon ennen kotiin pöristelyä. Nyt onkin aika sulkea simmut omassa nojatuolissa...