Emäntä lähti kaverinsa kanssa järvelle hiihtelemään ja isäntä nappasi meidät mukaansa samaan suuntaan. Loikimme emännän suksien kannoilla Tohlopin laduille isännän lunkiessa polkuja pitkin samman kohteeseen. Sitten kaksijalkainen naisväki lähti huitelemaan latua pitkin ja isäntä komensi meidät keskemmälle järveä, pois muidenkin hiihtelijöiden jaloista. Minun mielestäni ei kuitenkaan ollut lainkaan soveliasta, että kuljimme eri reittiä. Niinpä oikaisin umpihangen (tai pareminkin puolihankikannon) kautta takaisin ladulle ja komensin naisväkeä siirtymään isännän valitsemalle reitille. Ei ne mihinkään lähteneet, ja sitten jo soi isännän pillikin kutsuvihellystään. Minulle! Noo, ajattelin kipittää oikopolkua pitkin isännän luo, mutta jaloissa pyöri joku punapukuinen nainen ja väisteli oudosti. Tyyppi oli niin vaaralisen näköinen, että räksytin hieman sille varoitukseksi. Nainen pyrki väistelemään ja minä lisähaukkumaan, kunnes emäntä ehti suksillaan paikalle lohduttamaan naista. Minä sen sijaan juoksin tuli persuuksissa isännän luo, sillä pilli vinkui jo perin vaativasti...
Loppumatkaksi jouduimme Saimin kanssa tehostetun tarkkailun alaisiksi ja suurimmaksi osaksi köyden jatkeeksi. Isäntä jo ihmetteli, olenko ryhtynyt paimenkoiraksi, kun kaikkien kulkijoiden ja varsinkin emännän liikehtiminen oli niin tiukan tarkkailun alla...
PS. Saimi seuraa silmä kovana ja murisee, kun jääkarhu metsästää maitovalaita telkkarissa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti