Harjussa oli iltapäivästä oikein keväistä. Pitkäkorviakin melkein pyöri jaloissa. Ensimmäinen löytyi suunnilleen lenkin puolivälistä. Tai oikeastaan sana "löytyi" on väärä ilmaus, sillä ristiturpa käveli suoraan isännän eteen piilopaikastaan. Minä ja Sämpylä nuuskutti samalla hetkellä sen juuri jättämää makuupaikkaa. Isännän kutsun äänensävystä oli helposti pääteltävissä, että nyt on saalista näkyvissä. Niinpä suorimmekin Saimin kanssa täyttä höökiä isännän luo ja heti perään käden osoittamaan suuntaan. Kerrankin oli mukava ajaa kaksistaan oikein näkyvää saalista, vaikkakin lumi kantoi pupusen painon ja petti ikävästi meidän allamme...siinäpä kunto kohosi ;)
Tuskin olimme palanneet kieli poskella roikkuen, kun seuraava pitkäkorva tunkesi taas reitille. Ja taas meitä settereitä vietiin niin että isäntää nauratti. Nytkin saimme kärsiä pehmeästä lumesta ja ylikevyestä ristiturvasta; pahan kerran tuli turpaan, jälleen. Olisinpa syntynyt vinttikoiraksi...tai olisipa isännällä haulikko! [kirj.huom: sakkoa tulisi, jos niin lähellä asutusta ammuskelisi :D ]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti