Isäntäväen kummipojan nimipäiväkutsu oli kuulunut, joten suuntasimme Saimin kanssa etelä-Tampereelle isäntäväen kulkuneuvon takapenkillä pötkötellen. Perillä morjestimme Bernin-paimenkoira Pampin ja muut perheenjäsenet ja jatkoimme samantein matkaa pihamaalla aitaukseen riekkumaan. Siinä pihamaalla on tosi hauska kieppua ja räksyttää ohikulkijoille, joten meitä ei ihan heti saatukaan sisälle. Vasta kahveepöydän aikana innostuimme saapumaan sisätiloihin, tietty pummimaan herkkuja (tällä kertaa huonolla menestyksellä) pöydästä. Sijaistoimintona söimme perheen kissan Tikrun muonat, vaan kun itse Tikru saapui paikalle pöydän päälle pörhistelemään, oli huomiomme ns. jakamaton. Tikru se on aikas tottunut koiriin, se jopa uskalsi nuuskia kuonokkain kanssamme, vaikka ei suostunutkaan leikkimään sen enempiä.
Meillä sen sijaan oli leikkihaluja, ja kun Tikru viimein pomppasi pöydältä singahtaen suoraan sohvan alle, me karautimme perään huonekalut sinkoillen. Isäntä arveli meidän saavan moisesta puuhastelusta Fiatin ex-merkin kirsuihimme...tiedättehän sen petojen sukulaisen viisi viirua...ja komensi meidät erittäin pikaisesti unohtamaan kisun. Ihan niin kilttejä pikku koiruleita emme Saimin kanssa olleet, että olisimme kokonaan Tikrun unohtaneet. Itse asiassa emme sitten enää juurikaan poistuneet sohvan luota leikkikaverin/saaliin toivossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti