Kiitolaukkaa Husky-valjaissa

Aamu koitti aurinkoisena, mutta tuulisena. Isäntä innostui jo puoli ysiltä lähtemään järvelle suksien kanssa ja me mukana! Kalusto pakattiin autoon: meidät setterit takapenkille ja sukset ynnä valjaat takaloosteriin (auton alimittaisuuden vuoksi sukset hieman häiritsivät olotilaamme). Purkauduimme kulkuneuvosta Näsin rannalla matonpesupaikan naapurissa ja isäntä varusti Saimin ja minut valjailla sekä laittoi sukset jalkaansa. Sitten valuimme jäälle, jossa kytkeydyimme "valjakoksi". Lähtö oli turhankin värikäs, sillä ryhdyimme heti kättelyssä Saimin kanssa pikku tappelukseen ja vetonarut menivät tuhannen solmuun. Kun hässäkkä oli viimein selvitetty, alkoi matkanteko aika vauhdilla. Lumi oli onneksi melko kantavaa, mutta pinnaltaan turhan teräväreunaista tassuparoille. Isäntä maasutti meidät täyteen kiitolaukkaan ja tökki suksillaan köyden päässä minkä ehti ja me juoksimme kieli pitkällä. Vastatuuli oli kova ja melko kylmäkin, mutta se ei paljon vauhdissa tuntunut. Sipaisimme Reuharin nokkaan yhtä soittoa ja sitten isäntä ystävällisesti irroitti meidät valjaista (kirj. huom: Helmi-Orvokki alkoi olla melko sippi tällä kohtaa, Saimi sen sijaan kiskoi ihan elukkana) ja saimme nuuskia saaren rantoja omaan tahtiin. Kiertelimme niemennokan ympärillä muutaman hetken ja aloitimme sitten paluumatkan kohti "kotirantaa". Isäntä huiteli omaan vapaaseen tahtiin suksilla ja me Saimin kanssa jalan. Matkalle sattui muutama verkkoavanto, joilla oli taas päivystämässä variksia. Niitä on sitten kiva jahdata!

Juotavaa...

Perillä odotti auringon mukavasti lämmittämä auto ja pääsimme näsäkästi kotimatkalle ja päiväunille ; )