Kevättä rinnassa

Aamun kirkas aurinkoinen hyväili emäntää tänään sen verran voimallisesti, että hän innostui kuljettamaan meitä nelijalkaisia oikein kunnon lenkin heti kukonlaulun jälkeen. Saimme Sämpylän kanssa kollata harjun laen viimeisetkin pupupiilot ja oravapuut lävitse ja paluumatkalla nuuhkia tuoreet liritiedot keltaisista tien penkoista. Jätkiä vain ei, harmi kyllä, ollut siihen aikaan enää/vielä yhtään liikkeellä lievittämässä libidoni lainehdintaa (tosi runollista, eikö). Taas näyttää yksi juoksu kuluvan loppuun ilman poikaseuraa...