Suttuinen juttu

Aamun usvassa lenkkeiltiin tänään harjussa. Ensin väisteltiin sieniretkellä olevia kerholaisia...siis isäntä keräsi meidät köyssin ohitustilanteessa. Sitten mutkiteltiin pois suunnistajien alta ja lopulta eksyttiin melkein junaradan varteen (siinä kulkee suoja-aita). Löysin oikein turpean humaanin kakkaläjän erään kieppini reunalta ja päätin hieman aromisoida turkkiani paremmin metsästykäyttöön soveltuvaksi. Tuli vain tehtyä kevyt vihearvio, sillä tunkio oli niis iso, että tuoksu pisti jo meikäläisenkin silmät sikkuralleen.

Puhumattakaan isännästä, joka sai kauniisti peitellyn raivarin. Äijä kuurasi hanskat kädessä lapojani ja kaulaani sammalella isompia kuria irroitellakseen ja uskaltaakseen sovittaa pannan kaulaani. Sitten mentiin kotiin. Ja lujaa, paitsi tietysti risteyksen likennevaloissa odoteltiin. Autoilijoita meikäläisen kura huvitti ja isännän huvittuneisuus hupeni. Loppukirin jälkeen jouduin perusteelliseen huuhdontaan ja pesulle. Tuloksena lopulta kaunis ja hyväntuoksuinen punavalkoinen, eli alkuoeräinen ajatukseni meni ihan susille, vaan etsitäänpä taas joku päivä uusi läjä ; )

Uusi liikennepoliisi

Illan rientona huitelimme emännän, sen kaverin ja isännän kanssa Tohloppijärven ympäri, juoksuvöissä, mutta kävelyvauhtia. Paluumatkalla pellon kohdalla isäntä päästi minut juoksemaan sängikköön ja Saimikin sai vapaat jalat. Painellessamme pellolle isäntä äkkäsi sen laidassa jäniksen, ja sen jälkeen kaksijalkaiset pystyivät vain seuraamaan tapahtumain kulkua. Ensin Saimi juoksi pupusta ohi sitä huomaamatta, vaikkakin haistaen. Sitten minä sain pitkäkorvan silmiini ja singahdin kimppuun. Elukka istuskeli täkynä oikein viime hetkeen ja lähti sitten kaseikon halki. Sillä kohtaa isäntä sai sätkyn, sillä pusikon läpi pääsee suoraan tielle. Sinne ristiturpa minut veikin ja suoraan yli vain! Kadotin saaliskandidaatin tien reunan talon pihaan ja pörräsin pitkin tienpenkkaa sitä etsien. Kiitos punavalkoisen huomioväritykseni, paikalle osuneet autoilijat (ainakin neljä), hiljensivät ja pysäyttivät etsintäkierrosteni kohdalle. Isäntä oli sillä välin kipaissut näköetäisyydelle ja uskalsi kutsua minua luokseen (juuri ja juuri, sen verran hävetti tiellä seikkaileva koira. kirj. huom.). Kilttinä koirana juoksin tien yli isännän luokse, vaikkakin ilman saalista, keräämään kehuja! Autoilijat ja yksi lenkkeilijäkin uskalsivat sitten viimein jatkaa matkaansa. Isännän ja emännän mielestä saamme piakkoin lukea minua ja omistajiani ylistäviä kirjoituksia lehtien yleisönosastoista ; )
Pupu muuten oli taatusti sama rusakko, joka jo kevättalvesta hinautti minut tien yli. On senkin puuhat melkoista venäläistä rulettia. Voihan näet olla, että puskuri napsahtaakin sen päähän. Se on ainakin selvää, etten ihan heti pääse ao. alueella irti!

Saimi soittelee norjaa

Onpas kiva herätä aamuyöstä kakovan setterinartun mekkalointiin. Saimi se siinä kurlasi takan eteen karvalankamatolle eilisillan muonat, ja vielä kahteen eri paikkaan. Yritä siinä nyt sitten nukkua, kun isäntäväki heiluu ja huhkii kilvan saadakseen papananjäänteet pois tekstiilistä.
Puklauksensa jälkeen Saimi vaelsi hermostuneesti ympäri makuuhuonetta, joten isäntä vei sen ulos(teelle). Matkalla Sämpylä poisti vielä annoksen lisää eilistä muonaa alakerran kynnysmatolle...ja paluumatkalla samaan paikkaan kolmannet. Nyt tuloste olikin jo pelkkää limaa, eli massu oli onneksi jo tyhjä. Isäntä sääli aikaisin töihin lähtevää emäntää ja jäi Saimin kanssa alakertaan unelle. Minä tietysti liityin varmuuden vuoksi seuraan ; ))
Vilkkaasta yöstä ja viikonlopun harrastuksista johtuen vetelimmekin sitten melkein koko päivän hirsiä...

PS. Saimin maha tokeni tuolla tyhjennyksellä ja illalla ruokaa meni (ja pysyi) normaalisti.

Väsy hauva x 2

Neljän tunnin matkailun jälkeen peruuttelimme kotipihaan ja siellä olivat vastassa kummini! En ihan päässyt lasin läpi heitä moikkaamaan ja isännän ärinän perusteella ei ollut edes järkevää jatkaa yritystä :D Kun reitti aukeni oven kautta, singahdimme minä ja Saimi pomppimaan vieraiden ympärillä, vaan matkan vaivojen väsyttäminä luovutimme melko pikaisesti. Myöhemmin illalla käväisimme pikaisesti saunassa isäntäväen kanssa, mutta iltapisulle meistä ei ollut...väsy painaaaaa.

PS. Jos näissä Härkäniemen jutuissa on kirjoitusvireitä, niin se isnän vika. Se kun on kans ihan puhki.

Piparista painetta

Aamu valkeni Härkäniemessä aurinkoisena. Yritin livahtaa isäntäväen ja Saimin kanssa salavihkaa metsälenkille. Siis ilman herraseuraa. Pienen mutkittelun jälkeen mukaamme metsän siimekseen tarttuikin onneksi vain Ruusu-sisko, jonka kanssa suihkimme pitkin pusikkoa. Saimi oli aivan innoissaan päästessään purkamaan energiaansa ilman piparinnuuskijoita ja selkään nousijoita.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja metsälenkiltä jouduinkin emännän kanssa TOKO-kentälle harjoituksiin. Ohjaaja oli eilen illalla kieltänyt syöttämästä meitä, jotta olisimme namien perään hieman persompia...ja niin totta vieköön olinkin! Pääsin oikein kehuttujen joukkoon kuulemma lupaavana kykynä, joka jaksoi keskittyä. Outoa ; ))
Saimi sen sijaan heitti isännän kanssa pyyhkeen kehään heti kättelyssä. Sämpylä ei viitsinyt yhtään mitään ja niin isäntä jaaritteli muiden katsojien kanssa minun emännän rehkiessä kenturalla. Epistä, onko joku juoksu muka kelpo syy olla treenaamatta : (
Toisaalta kun seurasin herrain kohellusta Saimin peräpään tuoksujen vimmoittamina (annoin niille välillä vähän hammasta Sämpylän puolesta), en kyllä ihmetellyt sen haluttomuutta ja väsymystä, johan tässä kolme päivää on väistelty innokkaita suvunjatkajakandidaatteja.
Viimein iltapäivästä kaksijalkaiset keräsivät kimpsunsa ja pakkasivat Saimin ja minut kotimatkalle Hopun punkkaan. Me vetäisimme tirsat aina Hollolaan asti, jossa kipaisimme puskiin pisulle ja taas matka jatkui kotiin päin...

Kaiken mamman pauketta

Häh, taas ukkonen! Tänään jo toinen, ja vielä näin syyskuun lopussa. Vettä tuli jälleen kuin aisaa, onneksi olimme jo levolla autossa ja pysyimme kuivana kovimman sateen ajan. Veden vielä tippuessa oksista piipahdimme Saimin ja Rita-siskon kanssa iltaluruilla umpipimeässä...ilman herraseuraa. Onneksi Ritan emännällä oli otsalamppu akuuttiin suunnistukseen. Onneksi siis saattaville kaksijalkaisille, mehän näemme pimeässä kuin päivällä ; )
Tuskin olimme kotiutuneet kotteroon, kun alkoi jälleen aika pauke. Tällä kertaa mekkaloitsijoina taisivat olla läheisen mökin "Helvetin Enkelit", jotka ampuivat taivaalle, minkä lienee kunniaksi, ilotulitteita! Aika pauke, vaan isäntäväen ihmetykseksi emme Saimin kanssa saaneet hepulia. Hei! Kuka nyt viitsii sätkyilla keskellä yötä...

Leireilyä

Aamu valkeni Hopussa harmaana, mutta onneksi poutaisena. Yö oli mennyt unten mailla, vaikka isäntä mönkikin pedilleen vahvasti irlantilaiselta viskiltä tuoksahtaen monta tuntia naisväen jäljestä ; )
Ekana treenikohteena oli peltokeikka fasaaneja etsien. Varkautelainen ikimetsämies luennoi ensin brittiläisten kanakoirain käytöstä...hauskasti muuten, mutta Saimille karahti karanteeni peltokeikkaan. Autoon teljetty Sämpylä piti ankaraa älämölöä meidän kelautuessamme harjoituksiin, mutta säästyipähän samalla herrasetterieden alituiselta ahdistelulta...lömkmkkm...tämä muuten on kirjurin avustajan, Sulon tassunjälki.
Pellolla pääsin isännän kanssa tipun etsintään pitkän narun päässä. Koppifasaani löytyi, mutta pojot jäivät kauas kympistä, sillä tungin kuononi häkkiin kiinni. Umpijämäkkä seisontakin jäi tekemättä, kun häntä unohtui heilumaan innostuksen puuskassa.
Hernesopan jälkeen alkoi viimein satamaan ja oikein ukkosen säestyksellä! Vettä tuli taivaalta rankasti juuri sopivasti ruokatauon ajan ja sitten taas päästiin harjoituksiin. Tällä kertaa treenattiin agilityä. Isäntä oli ihan onnessaan, kun se sai meikäläisen kieppumaan keppienkin ympäri ihan siedettävästi. Muut kohteet olivatkin pässinlihaa. Saimikin sai osallistua emännän kanssa harjoituksiin ja tekikin hommat ihan ok, paitsi että jonotti koko ajan meikän perään.
Pimeän tultua naatiskeltiin muurinpohjalettuja, tai oikeastaan pikku paloja isännä plättyjen reunoista. Saimin riemuksi jätkiä vain alkoi pyöriä ympärillä turhankin kanssa ja pikku pipari oli liiallisen ihastuksen kohteena. Onneksi isäntä kiskoi meidät meökein ajoissa Hoppuun unelle...aamulla sitten TOKOa.

Mikkeliin, Mikkeliin...

Ja eikun autoon makoilemaan ja matkalle kohti Härkäniemen setterileiriä. Reissuun kulahti vaivaiset viisi tuntia parilla lenkkipysähdyksellä ja kauppareissulla. Paikan päällä leiripaikalla oli jo vastassa ankara armada punaturkkeja ja jokunen puna-valkoinenkin. Olipas reteätä laukata lauman kanssa niemennokkaa ympäri!
Saimilla vain oli hetken ongelmaista juoksunsa kanssa, kun joka äijä juoksi jortti tanassa suotaan Sämpylän hännän alle ; ) Osa kaksijalkaisista olikin umpivarautuneita Saimin suhteen ja eivätkä järin innostuneita moisen simapimperon sekoittavasta vaikutuksesta. Saapa katsoa, mitä huomisesta "koulupäivästä" tulee...

Pikkelsiä pannasta

Jos joutuu olemaan pitkän päivän kotosalla, niin on tosi kiva rynnistää suolle lenkille. Huono puoli isossa innossa on se, että siinä kuljetusreleet repeävät. Tällä kertaa tuli selvää jälkeä kaulapannan teräslenkistä, joka napsahti mukavasti poikki juuri metsäpolun kynnyksellä. Isäntä pääsi jälleen kehumaan hyvinkasvatettua setteriään, pikkuisen hävetti kyllä meikäläistä...
Noo, suolla oli hauska juosta ja hyppiä hirmuisten vesilätäköiden ja ojien yli. Saimikin sai rällästää ja pomppia, kun isäntä oli ensin tarkastanut alueen "poikakoiravapaaksi" ja kyllä Mehu-Maija juoksikin innoissaan. Näyttää vain tilanne siltä, että kennelin syyspäivät jäävät väliin "siskon" tilan vuoksi. Eihän siinä ole mitään järkeä lähteä yhteistapaamiseen ja pitää Sämpylää eristettynä muiden riekkuessa keskenään...?

Uraaaa

Tai paremminkin hauuuu pääsi meistä, kun näimme iltapuhteella litimärkäisen pupusen kyyhöttämässä puun alla. Siinä olivat (taasen kerran) isäntäväen olkanivelet kovilla yrittäessämme Saimin kanssa ryykätä pitkäkorvan kimppuun. Elukka päätti ensi ulahduksesta siirtyä takavasemmalle suojaan ja meiltä tyttösiltä jäi takaa-ajo flexin mittaiseksi kun kahvat kerran pysyivät kuskien käsissä ja kaularemmitkin kestivät. Mitä nyt erään naapurin tuoreeseen nurmeen viiltyi muutamia raavintajälkiä...

Kaikkea sitäkin...

Ensin aamulla isäntä lupaili mökkimatkaa ja pakkasi meidät autoon innoissaan. Takaloosteriin tungettiin vain kaikennäköistä "kierrätettävää" materiaalia ja sen purkaminen matkalla ao. pisteisiin vei siis ihan liikaa aikaa. Isännänkin mielestä jouduimme olemaan liikaa autossa, sillä Saimin takatuoksut ovat juuri nyt niin sakeita, että äijä sai ajella muutaman kilometrin ikkunat auki : ))
Maalla saimme kilpajuosta isännän kuskaaman Jaappanin ihmeen kanssa viimeisen tienpätkän. Koska polkua ei voi päästellä autolla kovinkaan lujaa (max 40 kmh), pärjäsimme kisassa varsin hyvin, ts. olimme ekoina perillä Saimin kanssa. Maalla odottelimme isännän purkavan kesäkatokset ja vievän sitten meidät metsään. Alku- eli purkutyöt sujuivat rivakasti, mutta metsäreissu meni pipariksi hirvikärpästen takia. Ei ne settereihin tartu, mutta isäntä sai loisia takin täydeltä, siis eikun kotiin.
Illalla oli emännän Pilates-vuoro Kaupissa, joten lähdin Saimin ja isännän kanssa samalla reissulla ulkoilemaan siihenkin maastoon. Keli oli kivan aurinkoinen, joten tunti Kaupin puskissa kulahti rivakasti. Turkki vain kastui uintireissulla Näsissä.
Kaupin reissun päätteeksi jouduin lähtemään isännän kanssa lähisuolle tervehtimaan (ekaa kertaa) Saimin kummisedän kaverin Hollanninpaimenkoiran pentua. Onni on nyt joku kymmenenviikkoinen rääpäle ja se halusi muka leikkiä meikäläisen kanssa. Onhan se vähän hidas ja muutenkin turhan kuuliainen, mutta aina kun olin kaksijalkaisten luona, se halusi roikkua poskessani. Pari kertaa sitten rähähdin sille, kerran sen verran kovaakin, että se ymmärsi pitää asiallisen turvavälin meikäläiseen...
Saimilla oli kuulemma sillä välin kovaa emännän kanssa autossa; kas kun se joutui jäämään ilman loistavaa seuraani. Sämpylä ulisi ja kieppui auton takapenkillä niin, että emäntää vallan nauratti. Taitaa olla jotenkin riippuvainen habituksestani tuo "pikkusisko".

Neulatyynyt

Huh, olipas rankka lenkki harjuun. Törmäsimme Saimin kanssa (vaihteeksi) maa-ampiaspesään ja saimme hieman kyytiä. Itse kipaisin melko vähillä vaurioilla emännän hoteisiin (niin kuin siitä joptain apua olisi ollut ;), mutta Saimi sai itseensä enempi kuin usean piikin jäljen nahkaansa. Emäntää melkein nauratti, kun Sämpylä syöksyi ansasta tiehensä aina vähän väliä takapäätänsä puraisten. Emännän luona Saimin korvissa oli vieläkin piikkinsä varassa kiinni vapaamatkustajia!
Saimi olikin kotona suorastaan säälittävää katsottavaa paukamaisen peränsä ja lurputtavan silmäluomensa vuoksi ; )

Ilman kompassia

Aamulla isäntä sai päähänsä epäillä, että olen lihonnut turhankin kanssa. Ei mokoma tajunnut, että turkkini alkaa taas olla esittelykunnossa ja siksi näytän tukevammalta. Koska tuo järkeily kaksijalkaiselta puuttui, jouduin, ja Saimi kanssa, vaa'alle punnittavaksi. Mittari näytti tällä kertaa meikäläiselle 23kg (keskisormea isännälle ; )) ja Saimille 24kg, ei siis minkäänlaista ylipainoa, ainakaan minulla.
Aamulenkillä käväistiin taas Horhassa juoksemassa mäkiä ylös ja alas. Vaihtelua pupujen metsästykseen saatiin tänään suunnistusharjoituksissa hikoilevista lukiotytöistä. Niillä meni treenit ihan kaseikkoon setterineitien ihastelun ja rapsuttelun vuoksi. Isäntä vain joutui katselemaan ja seisoskelemaan vieressä kateellisena : D

Juoksupäivä

Heti aamusta törmäsin isännän ja Saimin kanssa Rafuun. Superviriilillä Tiibetinterrieri-pojalla oli kätevä testata Saimin "juoksun tila". Rafu-tarkastus osoitti Sämpylän kiinnostavan , mutta neiti itse ei ollut laisinkaan otillaan, vaan antoi hemmolle hammasta.
Tarkastuksen ansiosta isäntä uskalsi päästää meidät kummatkin skannaamaan harjua irrallaan. Nuuskinnan tuloksena Saimi pääsi aivan erään pupusen peesiin juostuaan melkein sen päälle. Pupu pinkaisi melkein isännän jalkojen välistä harjun rinnettä ylös ja minä pinkaisin jänön ja Saimin perään. Olipas kiva juosta oikein tosissaan, vaikka pitkäkorva ehtikin hippalivoon. Kyllä meille litimärille setterineideille ruoka maistui kotikuivauksen ja hetken levon jäjiltä...

Syksyä pitää

Viimein kirjurikin saapui työmatkaltaan, nyt taas saa talteen tapahtumia tänne päivyriin. Mennäviikon merkittävintä antia oli Saimin toisen juoksun alku perjantaina (tila todettu varmasti). Viimeinkin. Sämpylä on nyt aika huvittava tapaus hormoniensa ja kokemattomuutensa pyörityksessä. Emäntä ehtikin jo viikonloppuna havaita kaikenlaisen komentelun tarpeettomuuden, tai ainakin tehottomuuden.
Saimin kummisedän muutettua opintojensa perään ja isännän puuttuessa työmatkansa vuoksi taloudesta päivittäinen yksinolo, tai paremminkin kaksinolo, lisääntyi toiseen potenssiin. Niinpä olemme tehneet pitkät, mutta harvat lenkit päivittäin emännän kanssa. No, olihan niitä kolme-neljä per päivä ja vapaanakin pääsi juoksemaan. Siispä "yksinolo" ei ole juuri meitä rassannut. Varsinkin kun emäntä tuppaa jättämään meille aina paaleittain harrastuspurnukoita nurkkiin. Juoksutilaakin on sisällä ruhtinaallisesti, koska poismuuttanut juniori vei mennessään röykkiöitäin huonekaluja...
Saimi on opetellut kuljettamaan emännän luokse villasukkia, joskaan ei hänelle, vaan siihen viereen itselleen jyrsittäväksi.
Isäntä kolisteli kotiin viime yönä paljon ennen kukonlaulua, mutta kyllä emäntä tulijaan heräsi, sillä korvasimme kiekujan ankaralla haukulla. Sitten kun tunnistimme tulijan, pompimme äijän kellarin lattialle kumoon. Olemme näet hyvin koulutettuja TOKO-koiria ; )) Mitäs oli pitkään poissa.
Tänään sitten isäntä saikin viedä meitä lenkille ja heti aamusta päästiinkin Horhaan riekkumaan mäkiä ylös ja alas vesisateessa. Kotiin tultaessa oltiinkin sitten litimärkiä ja oli kiva päästä pyyhkeen sisään kuivattavaksi. Niin kuin seuraavillakin lenkeillä...

Horhan hurjat

Rykäisimme aamulenkillä raviradan kupeeseen harjuun. Siellä isäntä vapautti meidät juoksemaan entiseen laskettelurinteeseen ja päästämään ylimääräisiä höyryjä pihalle. Aina kun juoksun lomassa ajattelimme pitää pientä hengähdytaukoa, äijä pirulainen puhalsi pilliinsä, ja silloin tietysti piti kipittää tuli hännässä viheltelijän pakeille. Lusmuilukaan ei oikein käynyt päinsä, sillä tällä kertaa isännällä oli oikein koirasuklaata pykälässä. Eihän sitä makialle perso setteri voi vastustaa vastenmielistäkään komentoa, jos suklaata on saatavilla ; )
Sen verran vapaasti saimme kuitenkin viilettää rinteitä ylös ja alas, että hommassa tuli kunnolla kuuma (olihan ilmakin vaihteeksi lämmin +19C!). Laskettelurinteen alla on sopivasti lampi, jossa vielä meloskeli sorsa, joten sinnehän me karautimme Saimin kanssa uimaan, juomaan ja sorsaa hätistelemään. Ja kun hommassa kerran turkki kastui, oli isännän juoksutettava meitä vielä hetki karvan kuivattamiseksi...

Saimin leikkejä

Hei hienoo, Saimi sai taas päähänsä tutkailla naulakossa roikkuvien takkien taskuja. Josko joku tampio olisi unohtanut nameja taskuun. No, eipä ollut unohtanut ja isäntäkin tuli kotiin juuri kun Saimi oli saanut riuhdottua melkein kaikki takit lattialle. Isännän tiedustellessa ehkä hieman voimakkaalla äänellä tapahtumain kulkua, Saimi mönki maha lattiaa viistäen nöyränä ulko-ovelle. Taisi arvella joutuvansa mieron tielle...
Isännän tarkastettua vauriot (joita ei onneksi ollut) Saimi sai tavanomaisen tervetuliaiskohtauksensa, kun huomasi olevansa kuivilla rankaisutoimenpiteistä. Eiköhän nuo kaksijalkaiset jo hiljalleen opi laittamaan vaatteensa ja huonekalunsa pois jaloistamme : ))
Emännän saapuessa hieman myöhemmin kotosalle hän heitti heti ovelta "merimieskissan", eli M&M:stä halvennuksella ostamansa lelun olkkarin lattialle. Ajattelin sitä hieman natustella ja nappasin sen suuhuni, mutta Sämpylä oli siitä huomattavasti innostuneempi ja nappasi lelun itselleen. Samalla kun Saimi aloitti kissaan tutustumisensa, isäntä aloitti ajanoton. Kello 16:50 alkoi retuutus ja klo 16:54 kissasta oli fyllit pihalla ja muoto läjässä..aika hyvin. Minä sain sitten sieltä sisältä pilli-osion, jonka sitten jäystin atomeiksi.

Kaupin valloitus

Emäntä aloitti Pilateksensa ja sai isännän työpäivän jälkeen mukaansa Kaupin urheilupuiston reunalle. Mehän Saimin kanssa suhautimme auton takapenkille kahdeksan tunnin koto-oleilun jäljiltä (Saimi tyhjensi päivän aikana isännän metsästystakin taskun perusteellisesti: kuskasi takin olohuoneeseen ja repi taskun puoliksi irti, ja isäntä riemuitsi).
Kaupissa isäntä kuljetti meidät kytkyessä hieman sivummalle ja päästi meidät purkamaan latausta. Ekat 45 minuuttia menikin kuolan lentäessä ja kynsien paukkuessa kallioihin. Puskantutkinta oli poskeni tuoreelle ruvelle hupaa ja se raapiutuikin reisuilla irti. Kasvaakohan siihen vielä joskus karvaa?
Valitettavasti maastosta ei löytynyt muuta kuin hajuja, joskin mielenkiintoisia, ja polkujakin meni ristiin rastiin, joten viimeiseksi vartiksi jouduimme narun jatkeeksi. Onneksi sentään pääsimme uimaan ja juomaan ennen autoon menoa...auto kuulemma hieman "tuoksahti koiralle" kotimatkalla.

Pahuksen portti

Päivän ratoksi vaelsimme iltapäivästä mökiltä Tanikarin-järvelle. Matkaa tuli jälkeenpäin kartalta mitattuna runsas kymmene kilsaa. Alkumatkasta jouduin pari kilometriä killumaan Saimin kanssa narussa, kunnes päästiin varsinaiseen kaseikkoon. Heti ekalta suolta löydettiin järkyttävän kokoisia mustikoita, niitä sitten syötiin koko porukalla isolla riemulla. Ainoana harmina olivat turkkiin napsahtelevat hirvikärpäset, onneksi ne eivät pesiytyneet meihin pikku settereihin, vaan kaksijalkaisiin ; ))
Mustikkasuon jälkeen kipusimme pikkuihanalle hakkuuaukealle. Siellä oli ahkera metsänsä hoitaja raivaussahannut kaikki pienemmät koivut ja kuuset kumolleen, joten matkan teko oli hieman hankalaa. Onneksi yksikään sahattu puunkanto ei osunut matkalla massuun. Pikku suunnistuksen jälkeen osuimme järvelle vievälle tielle, jolta löysin riemastukseni pari nuorempaa teertä. En kyllä niitä ehtinyt sen paremmin seistä, vaan karautin toisen päälle täyttä faartia, jolloin toinenkin pölähti siivilleen. Niinpä jouduin vain pistämään monoa jonoon pitkin tietä siivekkäiden perässä, kunnes ne häippäsivät eetteriin...
Kun isäntäväki ja Saimi saavuttivat taas minut, niin olimmekin jo kohdejärven paikkeilla ja piipahdimme sen rannalla vettä tankkaamassa.
Kotimatkalla oikaisimme metsän halki mökkijärvellemme ja etenimme tietä pitkin kohti omaa lääniämme. Erään mökin kohdalla innostuin juoksemaan läpi eräästä portista, se aukesi hienosti pikku tönäyksellä. Mutta, takaisin tullessa se ei auennutkaan! Juoksin siis kovaa suoraan päin porttia ja pääni napsahti portin pienojen välistä läpi!!
Eihän se pentele auennutkaan vapaasti kuin siihen menosuuntaan. Niinpä jouduin repimään pääni pois pienojen välistä (pikku reuhtomisella ja paniikilla, suom.huom.). Valitettavana oheisvahinkona vain poskistä irtosivat nahat : (

Mökille päästyämme jouduin heti hoitotoimenpiteiden uhriksi ja isäntä vielä näppäili valokuvia pilaantuneesta naamastani...

Aamupunnitus ja vesisadetta

Heti aamusta emäntä kaappasi ensin Sämpylän ja sitten minut kainaloonsa vaa'alle. Saimin kohdalla viisari värähti 23,5kg:n kohdalle ja meikäläisellä mittari pysähtyi samaan kohtaan, eli minunkin painoni oli siis 23,5kg.
Aamulenkillä isännän kanssa tarkastimme jälleen Tohlopin rantapellot ja rantamutakot, siksipä "pääsin" pikku-Tohloppiin uimaan, samalla tuli liotettua kylmään syysveteen isoimmat kurat.
Iltapäivästä sitten porukkamme lähti mökille. Pikku pakollisten operaatioiden ja kahvittelun jälkeen siirryimme litimärkään metsään.

Valmiina metsälenkille

Kaksijalkaiset etsivät reissulla sieniä ja me Saimin kanssa kaikkea liikkuvaa. Sen verran vauhdikkaasti vielä, että isäntäväki oikein äityi ihmettelemään hullua kaarestustamme. Toista tuntia kului puskissa ja olihan lopulta mukava päästä takaisin lämmitettyyn mökkiin pyyhkeen sisään levolle...

Korvien luttausta

Onpas kiva, etten ole punainen setteri. Niillä kun on niin pitkät ja painavat korvat ja vielä pikaisesti likastuvat. Tänäänkin ensin emäntä ronkki kolme Topzillista kuraa Sämpylän korvista, neiti ei muuten lainkaan tykännyt toimenpiteestä ja sitten vielä isäntä lurautti kunnon töräykset Epioticia kompaankin korvakäytävään. Aikas pörinä kävi, kun Saimi kuljeskeli pitkin taloa ja ravisteli päätään, kunnes isäntä ehti kuivaamaan läpsyköitä talauspaperilla. Vanhana ja viisaana koirana olin jo tällä kohtaa piiloutunut rappujen alle kellariin välttääkseni saman kohtalon, sillä eihän minun korvissani ole töhkää...