Onneksi yöllä oli ripotellut sentin verran uutta ja puhdasta lunta, sekä lämpötila piipahtanaut pakkasella, isäntä näet innostui paremman kelin vuoksi aamulenkittämään meikäläiset järven jäällä. Ja ilman haalareita! Jäällä oli rannassa kintereisiin asti vettä, mutta keskemmällä lutakkoa oli mukavan kuivaa. Innostuin juoksemaan pikku-Tohloppia päästä päähän ja sisko-Sämpyläkin tuli tapansa mukaan tiukasti vanavedessä. Saimme päästeltyä parin päivän aikana patoutuneet höyryt melko pikaisesti ja sitten suorimme metsäpoluille. Tai oikeastaan minä huitelin umpista jäniksen jälkiä etsien ja isäntä mönki Saimin kanssa polunjäänteitä pitkin. Metsän eläimiä en onnistunut tapaamaan, vaikka jälkiä kyllä piisasi; puput taitavat rällästää suvunjatkopuuhissaan jo varhemmin aamulla.
Selvisimme metsästä ja teiden ylityksistä niin siisteinä, että isäntä pääsi pelkillä kuivauspuuhilla meidän siivoiluista. Äijän lähdettyä töihin, jäimme peuhaamaan kiinniteipattujen pizzalaatikoiden kanssa, niissä taitaa olla jotain sisällä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti