Mökiltä karanneet hiihtolomalaiset innostuivat heti aamusta lähtemään naapurikaupunkiin mätsäriin. Sen verran oli edellisenä päivänä ennakkovarustauduttu, että emäntä oli trimmannut Helmin ja Saimin tassut, sekä korvat hieman soukempaan kuosiin.
Aamukelmeässä auringonpaisteesta tuplakoirakkomme hiippaili näyttelypaikalle kauppakeskuksen autotalliin, ilmoittautui ja alkoi odotella arvostelun alkua. Ennen tositoimia kaikki neljä ehtivät tutustua moneen uuteen naamaan ja perään. Settereistä paikalla oli jo aiemmin tutuksi tullut Urho-setteri (marraskuun Teivon mätsäri), sekä näyttelypaikan naapurista Rasmus, puolivuotias Sämpylää isompi poika.
Isäntä ohjasi jälleen Helmi-Orvokkia ja saikin sen omasta mielestään kipittämään reippaasti, häntä viuhtoen tarvittavat kierrokset, seisonta-asettelukin sujui ihan ok ja tuomari-MIEStäkään Hemppu ei nyt yhtään arkaillut. JEE! No, pataan tuli parikilpailijalta ja Helmi ynnä isäntä jäivät sinisten keräilyeriin. Siinäkään kisassa ei ura urjennut eteenpäin, mutta kaikkiaan kisa meni muuten nappiin.
Emäntä oli Saimin "puikoissa" ankarassa flunssassa, mutta se ei (Saimikin joutui sinisten kaartiin) menoa haitannut, vaan Sämpylä pokkasi sinisten ykkössijan ja pääsi BIS-kisaan. Siinä tie nousi pystyyn ennen finaaleja, sijoitukseksi tuli 5 - 8, ei paha, olihan kisaamassa kaikkiaan yli 320 koiraa! Kotiin siis jouduttiin raahaamaan kilokaupalla syötäviä palkintoja ja vähän vähemmän syötäväksi kelpaamattomia.
Kisapaikka oli varsin pölyinen läpi, Helmikin oli kotiutuessaan paremminkin harmaa-punainen setteri kuin rotumääritelman mukainen. Niinpä tällä kertaa koirain pesu olikin näyttelyn jälkeen.
Nyt tuplakoirakko rötköttää sohvalla kakkensa antaneena...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti