Iltapäivän auringossa isäntä pakkasi setterit suksien kera autoon ja heitti vielä valjaat remmeineen mukaan. Sitten köröteltiin Näsijärven rantaan kesäisen matonpesupaikan parkkipaikalle. Sitten vain sukset jalkaan ja remmit kiinni koiriin sekä vyöhön. Tarkoitus oli aloittaa vetotreeni rauhallisesti ja tarkastaa, onko järven lumi kantavaa, mutta eihän Helmin ja Saimin kanssa mitään tehdä rauhallisesti. Niinpä isäntä singahti järvelle suksineen vaivoin pystyssä pysyen ja koirien perässä roikkuen ; ) Ensimmäinen kilometri meni siivillä ja toinenkin samaan nippuun. Sitten isäntä ryhtyi säälimään neitejä ja irroitti ne vetojuhdan puuhista. Seuraavat viisi kilsaa seikkailtiin erillisinä yksikköinä jäällä loisto-olosuhteissa: aurinko paistoi, tuuli oli siedettävä ja lumi jään päällä oli niin kovaa, ettei siihen koira juuri jälkeä tehnyt.
Pikku tauko
Paluumatkalla koirat joutuivat jälleen töihin ja Lentävänniemen tuntumassa ihailimme ihan oikean husky-valjakon systemaattista etenemistä. Reuharin ja maan välisessä salmessa tapasimme puolitoista-vuotiaan labbispojan, jonka kanssa likat saivat hetken könytä irrallaan. Se huvi kuitenkin loppui lyhyeen, kun eräs hiihtomummu yritti tunkea suksineen koirien välistä. Eihän noin nuorten piskien ohi aivan huomaamatta pääse, joten labbis ja Helmi kävivät tarkastamassa hiihtäjän. Sehän veti mokomasta herneen nenäänsä ja alkoi huitoa koiria sauvoillaan (vähän oli hidasta, jos osua aikoi ; ) ja koirien kuskaajia sanan säilällä. Koiralliset kaksijalkaiset osasivat kukin pitää suunsa ummessa ja mummikin selvisi rei'ittä salmesta, joten kaikki hyvin. Loppumatkalla Sämpylän veto alkoi hiipua, onneksi reissua oli jäljellä vain vähän toista kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti