Aloitin aamun rapsuttamalla kirotusti kutisevaa korvantakusta. Sämpylälläkin näytti olevan sama trauma. Sitten pienen pökinnän jälkeen sain emännän siirtymään matrassillemme jatkamaan aamu-unosia aina puoli kymmeneen asti. Isäntäkin pötkötti harvinaisen pitkään, vaan en viitsinyt tökkiä porukkaa ulos heti ysiltä.
Ulkolenkille saimme mukaan myös kummisetäni, joka luuli pärjäävänsä loskalumessa pikkukengillä! Hanki oli eilisen ja viime yön aikana mennyt ihan plöröksi ja mustaksi, joten näytin pajunkissojen noutolenkin jäljiltä enempi harmaapunaiselta setteriltä. Hankittu värivika ja rapsuttelumme Saimin kanssa innostivat isäntäväen kuuraamaan meidät proteiini-lanoliinishampoolla puhtaiksi ja kuivatuksen jälkeen vielä jouduimme Sämpylän viime näyttelystä hankittujen saksien koekentäksi. Onneksi selvisimme lähinnä kaulavillojen ohennuksella, eikä luontainen tyylikkyyteni siitä juuri kärsinyt : )
Vaikka pesun jälkeen ei paikkoja niin kutitakaan, niin kaikkea ei saanut; illan lenkeille jouduimme Saimin kanssa suojapuvut päällä, ja sekös ohikulkijoita huvitti. Mikä häpeä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti