Saimin lauantaiohjelma alkoi haalarilenkillä Helmin kanssa märkään metsään. Sitten oli vuorossa näyttelyvarusteiden keräys ja autoon pakkautuminen, ynnä matka Pirkkahallille ( nyk.TESC=Tampere Exhibition and Sports Center, suom.huom.) näyttelyyn. Parkkipaikka saatiin tietysti vajaan kilsan päästä hallilta, joten kevään ensilämpimien sulattamien lumien ja lätäköiden läpi "uiminen" vei hetken aikaa ja kasteli isännän, muka rasvatut, talvipatiinit läpikotaisin. Saimilla oli onneksi mukavaa haalareissaan ja emäntäkin oli gore-jalkineilla kuivana liikenteessä. Hallilla papereiden näytön jälkeen saapasteltiin kehälle 23. Sen verran aikataulu pissi parkkialueella kahlatessa, että setteriuroista oli arvostelematta enää muutama hassu, ja tietysti parhaat sedät. Onneksi sentään ne tuli nähtyä.
Melkein saman tein, kun olimme saapuneet kehän reunalle, kasvattaja-Riitta havaitsi meidät, ja Saimin esittämään lupautunut isäntä sai näyttää koiranesityskykynsä Riitalle...
Pian olikin jo punaisten settereiden narttujen nuorten luokan esiintymisaika. Saimin porukkaan kuului 9 nuorta neitiä, Sämpylä nuorimpana. Saimin ja isännän esitys meni melkein hyvin, mutta Riitalta tuli hieman negaa juoksuvauhdista ja tuomarin mielestä Saimi oli "vain" punainen, eli EH koira. Vain kaksi natua sai vaaleanpunaisen nauhan eli ERI:n, ja jatkotarkasteluissa Saimi ei mahtunut neljän parhaan joukkoon, joten sijoitus oli 5-8.
Saimi arvostelun jälkeisissä "reippaissa" tunnelmissa
Arvostelun jälkeen Saimi sulketui häkkiin napostelemaan matkaevästä ja kaksijalkaiset majoittuivat kehän reunalle termareineen ja berliinmunkkeineen (tosi monta setteriä tuli ohessa oikein hyviksi tutuiksi) seuraamaan Sirin ja muidenkin narttujen edesottamuksia, ja vielä lopuksi punavalkoisten arvostelua. Punavalkoisissa olikin mukana 40%:ti pelkkiä Helmin sisaruksia, siis Hekku ja Rita!
Siinä kahvitellessaan ja koiria katsellessaan isäntä ja emäntä saivat samalla morjestaa jo tosi montaa näyttelytuttua; ihan niin kuin tällainen showpuuha olisi jotenkin sosiaalista toimintaa : )
Näyttelypuuhailujen jälkeen kävimme vielä törsäämässä trimmaussaksiin (Riitta neuvoi hyvät) ja yksiin valjaisiin. Sitten vain releet pakettiin ja Sirin ynnä Hekkun porukoiden kanssa autoille. Isäntä pääsi kastelemaan uudelleen jo melkein kuivuneet kamelikenkänsä...niillä ei selvästikään kannata kävellä muiden tekemiä polkuja...Arvostelu (tuomari Per Iversen, Norja):
Hyvän kokoinen nuori narttu. Vie pitkän aikaa kehityyä valmiiksi. Ikään nähden hyvä pään muoto. Hyvä kaulan ulottuvuus. Selkälinja voisi olla tiukempi. Hyvä luusto ja hampaat. Hieman löysä liikkeessä. Hyvin esitetty...isännän vapaa suomennos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti