Venehommia, +28C

Aamulla "varhain" Helmi-Orvokki kävi isäntäväkineen lenkillä suolla. Rahkasammalta ja mutaa tarttui sen verran turkkiin, että isäntäväki päätti viedä Helmin uimaan. Vaikka emäntä ja isäntä kahlasivat shortsinlahjesyvyyteen houkutellakseen Hempun vesiin, se vain juosta pärskytteli rannassa.

 

Emännän näyttäessä Helmille pohjassa uiskentelevia kaloja, se innostui tavoittelemaan niitä työntäen päänsä veden alle ja puhaltaen samalla kuonostaan kuplia oikein pulinalla. Kotimatkalla oli jo niin lämmin, että Helmin turkki kuivui lähes kokonaan kävellessä (n. kilometri).

Iltapäivästä lähdimme laskemaan, juniori lisävahvistuksena, moottoriveneemme vesiin. Lämpöä oli jo kertynyt +27 C, onneksi autossa on ilmastointi! Venapaikalla Kyrösjärven rannassa ei sitten enää ollutkaan yhtään liian kuumaa. Helmi paineli ensi töikseen järveen mesomaan ja seuraavaksi juoksi edestakaisin kuivatusjuoksua päättömällä vauhdilla ja sitten mustikanvarpujen sekaan kieppumaan. Kun temppukierros oli valmis, se toistettiin. Sillä välin juniori oli noukkimassa haukia perholla, isäntä ja emäntä purkivat venekatoksen sekä pesivät paatin. Välillä käytiin kyllä Helmin kanssa uimassa (Helmi kannettiin hieman syvemmälle). Sitten Helmille tuli jano,tai ainakin se sai päähänsä noutaa järvestä sinne laitetut limsapullot. Emäntä jo luuli pelästyneen Helmin löytäneen käärmeen kuullessaan sihahduksen ja nähdessään Helmin ponnahtavan sivulle. Eikös mitä, colapullo se vain puhkesi kulmahampaasta ja sokeriliemi lensi ympäriinsä! Saman kohtalon oli joehtinyt kokea appelsiinilimsapullo, joten kaksijalkaisille jäi juomaa nautittavaksi kolmen litran asemasta yksi. Sen verran olivat limot vajuneet kulmurirei'istä kedolle.

Veneen työntö telalta vesille onnistui juniorin avulla helposti ja moottorikin saatiin kahden vuoden tauon jälkeen käyntiin viidennellä vetäisyllä. Pikaisen lämmittelylenkin jälkeen moottori kuitenkin ryhtyi nikottelemaan ja päätimme polttaa pois vanhan bensan ennen tuoreen lisäämistä. Siinä kulahti olkapäästä voimat, ennen kuin viimein löysmme säädöt, jolla moottori pysyi käynnissä. Sillä välin Helmi ehti tutkia juniorin tuoman hauen ja haukkua tervehtimään tulleet emännän sukulaiset.

Viimein pääsimme tekemään veneellä pikku lenkin Helmin "riemuksi". Kun vauhtia laskettiin suunnilleen puoleen täydestä Helmi-Orvokki viihtyi ihan OK ja antoi korviensa lepattaa tuulessa. Täydessä vauhdissa näytti hieman olevan tasapainon kanssa ongelmia aallokon hakatessa.

Iltahämärissä kotiutuessamme Helmille taas kerran uni maittoi...