Helmi suihki pitkin puskia ja piipahti samalla turveojassa sotkemassa itsensä kainaloita myöten kuraan. Takaisin mökille palatessa Helmi yhytti jäniksen ja paineli sen perässä aivan naamamme edestä metsään, risut sinkoillen. Suuren metsästäjän palattua ( ilman saalista ) se joutui pesuun ja pääsi vielä saunaankin kuivattelemaan. Mutta heti kun silmä vältti Helmi kipaisi jälleen metsän siimekseen. Saunova ja kylpevä porukka ei edes havainnut puuttuvaa lenkkiä. Jonkin ajan (5 min?) kuluttua emäntä alkoi peräänkuuluttaa puuttuvaa perheenjäsentä. Hetken huudeltuamme emäntä oli jo sitä mieltä, ettei perheen äijistä olisi lapsenvahdiksi, koskapa kaikki alle kouluikäiset ehtisivät hukkua/jäädä auton alle ennen kuin kukaan edes huomaisi. Voimakarjunnasta ja kuorovihellyksestä huolimatta metsästä ei saapunut puna-valkoista setteriä. Tämä pakotti äijät saavista ja etsintäpartioon puolen tunnin huhuilun jälkeen. Kolmikko, isäntä, kummisetä ja juniori, hajaantui haapareissun reitille siten, että isäntä hitaimpana ehti vasta aloittamaan nousunsa mäkeen, kun metsästä saapui varsin matelevan, mutta hyvinvoivan näköinen karkulainen. Isännän pikaiset puhelinsoitot possen muille jäsenille palauttivat porukan lähtöruutuun, ja vielä juuri ennen sadetta. Lopun iltaa varsin uupunut Helmi-Orvokki makaili tuolissa MM-jääkiekon finaalia seuraillen. Vasta kolmannen erän lopulla Helmiä alkoi taas maailma, eli naamalla lentelevät kärpäset, kiinnostaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti