Ruskeata nauhaa noutamassa

Helmin päivä kaynnistyi jo, hieman vastenkarvaisesti, kello 6 aamulla. Silloin täytyi lähteä pika-ulkoilemaan ennen automatkaa Helsinkiin ja Haminaan. Varttia vaille yhdeksän kolonnamme oli Haagassa noutamassa kummeja, josta matka jatkui pikaisesti Haminaan. Sinne ehdimme sopivasti ennen yhtätoista, eli tuntia ennen esiintymistä. Haminan bastioni oli oikein hieno näyttelypaikka, mitä nyt naakat ja tuuli hieman häiritsivät lintukoiria. Helmillä oli kilpakumppaninaan siskonsa Rita, joka oli oikein handlerin ohjauksessa, kun taas Helmi joutui kehään noviisi-isäntänsä viemänä. Juoksu sujui kuulemma kohtalaisesti, mutta kun romanialainen tuomari-setä halusi tarkastella lähemmin Helmiä, siitä ei tullutkaan mitään. Hemppu veti ihan herneen nenäänsä ja peruutti muristen karkuun herraa, joka sitten pakosta antoi EVA:n (ei voitu arvostella). Siinä eivät tukijoukot juuri hurranneet,  paitsi Ritalle, joka vetelikin kaikki pinaalit kotiin. Onnea vain! Meidän porukalla homma meni eväiden syömiseksi ja bastionin valleilla kävelyyn. Sekä saadun EVA:n syiden puintiin. Kotimatkalla kohtuullisen pettynyt emäntä sitten keskustelikin pitkään ja hartaasti kasvattaja-Riitan kanssa Helmin pakoilu-ongelmasta. Saapa nähdä, onko neuvoista apua jo ensi viikonlopun Rauman näyttelyyn, vai joudummeko sen skippaamaan...

Kuvia Picasassa.