Tänään, tiistaina, hommat sujuivatkin sitten notkeammin. Helmi onnistui heti aamusta melkein pyydystämään sorsan, joka huolimattomasti ui seisovan Hempukan "katiskaan". Nelijalkahyppy riitti melkein sorsan niskaan. Vesilintu ehti vasta viime hetkellä kohti lentävän Helmin alta syvemmille vesille.
Kaksijalkaisjoukkueen tehtävänä oli kuljettaa aamupäivä kottikärryillä soraa vessan perustuksiin. Apulaisena toimi Helmi, joka takataskussa ajoittain roikkuen kiritti herrat hyvään vauhtiin. Juniori vielä juoksutti Helmiä erikseen käpyjen ja "rosvojuoksun" avulla. Kun porukka iltapäivän päätteeksi oli saanut aikaiseksi sorastuksen ja rakennuksen alakehän ( Helmi huolehti kuononsa joka väliin, mukaanluettuna puukkosaha ja taltta, ei vaurioita ) oli vielä vuorossa keikka enon mökille korkeusmittauksiin. Siellä Helmi ensin pelästytti enon, ja itsensä, molempien törmätessä samaan aikaan mökin kulmalle. Haukku hyyti hetken verta ; ) Sitten Hemppu toimi vaakituspuuhissa näppäränä apulaisena, ollen taas kuononsa kanssa sörkkimässä, tällä kertaa tarkasti tähtäilevää isäntää. Lievän kehottelun jälkeen Helmi tajusi siirtyä rantaviivaan mulskimaan ja löysikin itselleen evääksi hieman "käyneen" minkin, ilmeisesti edelliseltä syksyltä. Taitaa pian olla matokuurin paikka...
Illalla suoritettujen tarkkojen laskelmien perusteella huomasimme Helmi-Orvokin olleen jonkinlaisessa, välillä oikein kovassakin, juoksuvauhdissa päivän aikana peräti 8 tuntia lepäämättä. Ilmankos ruoka kotiuduttuamme maistui ja tietysti vielä perään uni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti