Auringonottoa etelärannikolla

Lauantai oli sitten kevään ensimmäinen valmistujaispäivä. Ja siitä kiva, että pääsimme Saimin kanssa reissuun mukaan. Taisi olla kyllä vähän pakkokin, sillä eihän sitä Espoosta Tampereelle ihan puolessa tunnissa ehdi... Juhlapaikalla asusteli Tuuli-Russelli, joka ei varsinaisesti innostunut meidän invaasiostamme, mutta vieraita kun olimme, niin mehän sitten valloitimme pihan ja Tuuli joutui sisähäkkiinsä levolle. Isäntäväki köytti meidät pihan suurimpaan omenapuuhun ja siinä me sitten pötköttelimme naatiskellen taputtelevista koirapelottomista viereista ja puoliauringosta. Välipalaksi vetelimme maksalaatikkoa suureen himoomme ja litkimme saavillisen vettä, sikäli kun emme saaneet sitä muuten vain kaatumaan... Pääsimme pikku lenkillekin Espoon metsiin, siellä oli koristeina joitain ihme bungaloveja ja muita rakenteita nurmikkoineen puiden seassa. Vaan olihan siellä paljon "stimuloivia" tuoksuja. Kotiin pääsimme tuuppaamaan alkuyöstä ja eikös Sämpylän massureppu heittäytynyt vikkeläksi kivasti loppuyöstä. Siinä sitten pariskunta; Saimi ja isäntä kipaisivat satunnaisin aikavälein kedolle pöräyttelemään. Paitti viimeisellä kerralla, silloin Saimi ehti turauttamaan soosit eteisen kynnysmatolle. Onneksi oli perin kaunis aamu ja isännällä siis pitkä pinna, sillä maton puunaamisen meni hetki, oikea sotkuhetki ;)) Tiedotettakoon kuitenkin, että Sämpyn maha tokeni aamun turautteluilla ihan kuntoon...