Aina sitä samaa

Keväät meinaan. Isäntäväki ähkii otsa ruvella töissä ja me Saimin kanssa käymme "rajoitetuilla" reippailuilla aamusella ja iltasella sekä pikku iltapissillä ennen yöpulle menoa. Meikän jalka on kehittynyt hitaasti mutta vakaasti kohti vakaampaa pitoa. Siinä mielessä rajoitettu lenkkeily on ollut lähempänä ortopedin liikuntaohjeita kuin vapaa rälläily metsien siimeksessä ilman huolta huomisesta. Emäntä on yrittänyt tilata minulle lääkärisedän ohjeistamia fysioterapeutin palveluita, mutta ihmispolo on niin työllistetty, ettei hänellä ole vapaita aikoja ennnen ensi elokuuta! Niinpä etujalkani on saanut huoltoa käytännössä samoilla ohjeilla kuin Saimin takajalka muinoin keväällä. Ihan eivät kaikki ohjeet vaikuta käypäisiltä vetopään paranteluun, mutta ainakin jonkinlaista tulosta on tullut, sillä en enää pompi kolmella jalalla lainkaan. Terveysasioista hupaan, sillä Saimi onnistui eilen löytämään paalin pas..a! Isäntä ei ollut järin hyvillään kaulanseudun kuorrutuksesta ; ) Saunatilat kun ovat remontissa, niin peseytymisrituaali pakoyrityksineen ja turkin pöristelyineen tapahtui tietysti pihamaalla...tuloksena oli puhdas koira ja märkä, ehkä hieman tuoksuvakin, isäntä.