Zibbii

Kaksijalkaiset rahtasivat ruokakaupasta matkassaan kunnon keittoluut meille nelijakaisille. Ensi töikseni piilotin omN pökäleeni yläkerran sohvan istuinpeitteen alle, mutta isäntä löysi sen heti. Niinpä kuskasin aarteen kellariin jemmaan ja lähdin kytsimään, josko saisin Saimin luun nyysittyä. Se mokoma oli perin keskittynyt lun murskaamiseen ja osoitti kaikenlaisilla ilmeillä valmiilta nokkapokkaan, josko ryhtyisin liian päällekäyväksi. Tilanteen huomattuaan emäntä houkutteli meidät ulos ja kun sinne kerran kuljetaan kellarin läpi, niin jouduin ojentamaan pikku murinalla Sämpylää lähentelemästä luupiiloani... Kun sitten kotiuduimme lenkiltä sain erinomaisen tilaisuuden rosvota Saimin luun ja varmemmaksi vakuudeksi vein sen omaan häkkiini jemmaan sinne jo kuskaamani oman luuni seuraksi, oviaukkoa kun on helppo vahtia ; ) Vaan ilta on pitkä ja vahtiminen vaikeaa; tällä hetkellä jyrsin Saimin luuta keskellä olohuoneen lattiaa ja Saimi jyrsii minun luutani kuistilla...molemmat ihan yhtä tyytyväisinä!