Jäitä poltellessa

Päivät ne kuluu kuin unta vaan... Eilenkin olimme isännän kanssa suolla riekkumassa ja sinnehän suori myös holsku-Ånni. Saimi kohelsi tavanomaiseen tapaansa sen kanssa sen verran vauhdikkaasti, että isäntä jo pelkäsi polvikierukkansa joutuvan sorkinnan kohteeksi osuman jäljiltä. Sitten Ånni hyppi kaikkien mahdollisten esineiden perässä komeita pomppuja järveen sekä meloi kapula suussaan vauhdikkaasti rantaa uudelleen hypätäkseen. Saimi taasen kipaisi ohessa pupunetsintämatkalle ojan yli vauhdikaasti pompaten varpaita kastelematta mennen tullen...Ja minä vain yritin vempulajalallani haroa järvessä kelluvia keppejä lähemmäksi, onnistumatta. Lähinnä kuitenkin pyrin olemaan poissa tieltä tervejalkaisten riehuessa rannassa ja suometsässä. On nimittäin vielä sen verran huteroa tuo nelijalkaisuus, ettei oikein kiinnosta jäädä hullujen jalkoihin. Toivottavasti jo näinä päivinä kaksijalkaiset onnistuvat varaamaan minulle fysioterapiaan ajan ja vielä toivottavammin fysio onnistuu kuntouttamaan raajani ennen varsinaisen kesän alkua!