Vetokoirailua hyisessä tuulessa

Iltapäivästä Helmi, Saimi ja isäntä siirtyivät ulkoilemaan Näsijärvelle. Isäntä oli varannut mukaan vetovaljaat ja sukset, valjaat koirille ja sukset isännälle. Rauhaniemen parkkipaikalla vetolaitteistot viriteltiin kuntoon hyytävässä itätuulessa. Sitten koirakko singahti järvelle, reittinä oli hyvin tampattu polku ja ensimmäiset satametriset sujuivat livakasti Helmin juostessa edellä ja Saimin perässä. Isäntä oli onneksi varannut jalkaansa vanhat luistelusuksensa, joilla oli näppärä steppailla koirien jäljessä. Umpihankeen siirryttäessä piskien veto hajosi, sillä molemmat halusivat nuuskutella leijalautailijoiden jättämiä jälkiä sieltä täältä. Hetki vain, ja vetonarut olivat tuhannessa solmussa! Isäntä sai oikein kantapään kautta selville viiltävän tuulen ja -15C:n pakkasen yhteisvaikutuksen selvitellessään sotkun. Heti kun köysistö oli selvä, vei matka takaisin rantaan, joten vetotreeniä tuli kasaan vain pari kilometriä, mutta koirista kyllä lähti silläkin matkaa mehut ja isännältä häipyi käsistä tunto...