Paukkupakkasesta ja hyytävästä viimasta huolimatta Pikku-Tohlopin jäällä on lumen alla senttitolkulla vettä. Vaan siitä isäntä ja setterit oikaisivat iltapäivälenkille. Kun Helmi ja Saimi viimein olivat pomppineet maihin tassut jääpaakkuja väärällään, vastaan käveli pari hovawart-setää. Isojen mustien poikien kuskina oli Helmin viimekeväisen pentukurssin ohjaaja. Helmi ei heti muistanut pomottajaansa, vaan kun hieman haistoi hovawarttien emännän kättä, niin jo alkoi pusuttelu.
Saimilla oli sillä välin hieman ahdasta kahden innokkaan herran kanssa. Sämpylän käyttäytymisestä ilmeni pikaisesti, että tuoksut ovat pojille mieleen, mutta parasta ennen -päiväys on jo ohitettu. Piiritys oli kuitenkin sen verran päällekäypää, että Helmi oikein innostui puolustamaan "pikkusiskoa" ja hammasti kumeasti muristen pojat ruotuun.
Koirakoiden ollessa lähdössä muutaman sanasen jälkeen eri suuntiin, oli setterineitien lumoamana Helmin ja Saimin mukaan tunkemassa iso musta ja periatteessa oikein hyvin koulutettu hovawartti(nuorempi ja viriilimpi). On se vain kummallinen tuo kaiken järjellisen toiminnan varjoonsa jättävä "naisen haju"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti